Fiskarsin ruukin tuotannolliset vaiheet ja niiden vaikutus ruukkimiljööseen

Rauta- ja kupariruukista kulttuuri- ja matkailuruukiksi

Kirjoittajat

• Rauno Sairinen Itä-Suomen yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33355/tw.88906

Avainsanat:

rautaruukit, kulttuuriperintö, teollisuusyhdyskunnat, rautateollisuus, teollisuushistoria, rakennettu kulttuuriperintö

Abstrakti

Vuonna 1649 perustettu Fiskarsin rautaruukki on vuosisatojen varrella tullut tunnetuksi yhtenä suomalaisen raudan- ja kuparintuotannon ja –jalostuksen syntypaikoista. Myöhemmissä vaiheissa metallinjalostus muuttui konepaja- ja hienotaetuotteiden suunnitteluksi ja tuotannoksi. Monille tutut Fiskarsin sakset, veitset ja aurat ovat syntyneet siellä. Fiskarsin ruukki on kokenut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana voimakkaan rakennemuutoksen. Teollinen rautaruukki hiljeni ja muuntui taiteilija- ja käsityöläisruukiksi, ja samalla myös matkailu- ja asumisruukiksi. Ruukki on elänyt monia teknologisten muutosten kausia; ollut välillä muutosten perässä kulkija, mutta usein myös uuden kehittäjä ja innovoinnin keskus. Tässä artikkelissa analysoidaan Fiskarsin ruukin tuotannollisia siirtymiä ja niiden vaikutusta ruukkimiljöön muotoutumiseen koko sen 370-vuotisen historian aikana. Artikkeli jakaantuu kolmeen osatehtävään: 1) Fiskarsin ruukin teollistuotannollisten vaiheiden ja siirtymien analyysi ulottaen tarkastelu viimeiseen siirtymään kulttuuri- ja matkailuruukiksi. 2) ’Ruukkimiljöön’ eli ruukkiyhdyskunnan fyysisen ja maankäytöllisen muotoutumisen vaiheet ja näiden suhde tuotannollisiin siirtymiin. 3) Analyysi muutoksissa vaikuttaneista muutosajureista ja alueen omista muutosresursseista ja sopeutumiskyvystä. Ruukin omat ja siellä kehittyneet resurssipohjat, kuten energia- ja luonnonvarat, liikenneyhteydet, osaaminen ja riittävä työvoima, ovat olleet olennaisia sopeutumisessa ympäröivän maailman muutoksiin. Viimeisissä muutoksissa menestyksen keskeisiä tekijöitä ovat olleet historiallisen miljöön säilyttäminen ja hyödyntäminen sekä matkailun, kulttuurialojen ja pysyvän asumisen kytkeminen toisiinsa.