Möhkön ruukkikylä kulttuurikohteena ja luonnonvarojen muuttuva arvostus

Kirjoittajat

• Jukka Sihvonen Itä-Suomen yliopisto
• Hilkka Heinonen Itä-Suomen yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33355/tw.88911

Avainsanat:

rakennettu kulttuuriperintö, ympäristölaki, maankäyttö, matkailu, teollisuushistoria

Abstrakti

Tässä artikkelissa tarkastellaan teollisen ruukin vaiheita ja kulttuuriperinnön hyödyntämistä luonnonvaroihin perustuvalla talousalueella. Suomessa lukuisat ruukit ovat Museoviraston suojeluksessa. Ruukit ovat kulttuuriperintökohteita, jotka mahdollistavat palveluelinkeinoille toimintapohjan. Ruukkiyhdyskuntiin ja niiden lähiympäristöön kohdistuu paljon kulttuuri- ja luontomatkailua, mutta niiden edellytyksiin vaikuttaa lähellä sijaitsevien luonnonvarojen hyödyntäminen. Ilomantsin Möhkön ruukin nykytilaa tarkastellaan luonto- ja kulttuurimatkailun ja luonnonvarayhtiöiden ristivetoisten tavoitteiden näkökulmasta.  Kysymys kohdistuu siihen, kuinka entinen teollinen yhdyskunta voi nykyään vastata sitä ympäröivien muiden teollisten maankäyttötoimijoiden luvanvaraisiin toimintoihin ja suunnitelmiin? Matkailuelinkeino hyödyntää Möhkössä paitsi kulttuurihistoriaa myös ekosysteemipalvelujen lähtökohtaa. Ekosysteemipalvelut, kuten pienmaisemat tai metsien virkistyskäyttö, eivät nauti lain suojaa.  Ekosysteemipalveluista on tullut tärkeä osa ympäristöhallintaa. Mutta niiden ympäristöjuridinen yhteiskunnalliseen hyötyyn liittyvä valta-asema poikkeaa metsä-, kaivos- ja turvetuotantoa koskevista lakisisällöistä.  

Möhkön ruukki oli toiminnassa vuosina 1838-1907 ja se on tärkeä osa Suomen metalliteollisuuden ja maaseutuyhdyskuntien kehittymisen historiaa. Möhkö loi aikanaan vahvan sidoksen ympäröivään seutuun.  Tuolloin Ruukin puunhankintaa säänneltiin senaatin lupakäytäntöjen avulla. Toisen maailmansodan jälkeen Möhkö muuttui Suomen ja Venäjän rajavyöhykkeellä olevaksi syrjäiseksi kyläksi. Kylään jäivät kuitenkin ruukin rakenteet ja sotamuistot. Sittemmin ruukin rakennukset on suojeltu ja nykyään sotahistoriallisia kohteita tutkitaan ja kunnostetaan nähtävyyksiksi. Ruukkikylän elinvoiman keskeisiä elementtejä ovat kulttuuriperintö, sotahistorialliset lähikohteet ja ruukin läheinen luonnonympäristö.