Kuoleman odotushuoneessa: Kokemuksia kuolevan ruumiillisuudesta

Kirjoittajat

• Hanna Pohjola Itä-Suomen yliopisto

Abstrakti

Kuoleminen asetetaan usein yhteisön ulkopuolelle, eräänlaiseksi välitilaksi. Tällöin kuolemasta ja kuolevasta tulee ruumiillista toiseutta, ruumiillista erilaisuutta. Viime vuosikymmeninä kuolemisen prosessi on muuttunut ja yhä useampi kuoleva elää arkista elämää osana yhteiskuntaa. Nykyaikaisen lääketieteellisen hoidon edistymisen myötä vakavista sairauksista voi parantua ja myös kuolemaan johtavan sairauden osalta jäljelle jäävää aikaa voidaan pidentää. Kuoleva voi siis elää eräänlaisessa välitilassa jopa vuosia. Tämä haastaa myös tarkastelemaan kuolemisen prosessia.

Tämän artikkelin tarkoituksena on tarkastella kuolemaa ja parantumatonta sairautta ruumiillisuuden näkökulmasta ja kuvata arkitodellisuudessa ruumiillisuuden merkityksiä lähestyvän kuoleman prosessissa. Artikkelin aineistona on neljä kirjaa, joiden keskiössä on kuolemaan johtava sairaus: kolmessa parantumaton syöpä ja yhdessä amyotrofinen lateraaliskleroosi. Aineiston analyysi koostuu induktiivisesti edenneen temaattisen sisällön analyysistä.

Aineistossa kuoleman odottaminen arkipäiväistyy ja lähestyvää kuolemaa eletään hyvin fyysisestä todellisuudesta. Teoksissa kirjoitetaan arjesta diagnoosin takana: siitä mitä oireet ovat ja mikä niiden vaikutus on toimintakykyyn ja omaan ruumiilliseen identiteettiin sekä ihmissuhteisiin. Ruumiillisuuden näkökulmasta keskiössä on sairauden kuvaaminen ja sen eteneminen, ruumiillinen rappeutuminen, luopuminen sekä kuolevan ruumiillisuuden sosiaalisesti jaettu luonne