Tulevaisuuden etiikka Spinozan ja Linkolan välissä

Kirjoittajat

• Vesa Oittinen Kirjoittaja on venäläisen filosofian ja aatehistorian professori Helsingin yliopiston Aleksanteriinstituutissa. Artikkeli perustuu Tieteen päivillä 16.1.2011 pidettyyn esitelmään.

Avainsanat:

Oittinen, Vesa, moraalifilosofia, ihmiskäsitys, Spinoza, Baruch, Linkola, Pentti, Hösle, Vittorio, syväekologia, Arne Naess, ekosofia, subjektikäsitys, eettinen naturalismi, naturalistinen etiikka, normatiivinen etiikka, antihumanismi, luonnon käsite, jär

Abstrakti

Kaikki myöntävät, että ympäristökriisi vaatii uudenlaista ajattelua, mutta millä lailla ja kuinka syvältä kouraisevaa, siitä ei olla yksimielisiä. Establishment- ajattelijoidenkin suusta on kuultu radikaaleja teesejä. Niinpä saksalainen filosofi Vittorio Hösle esitti vuonna 1991 ilmestyneessä kirjassaan Philosophie der ökologischen Krise ihmiskunnan edessä olevan lähitulevaisuudessa niin suuria haasteita, että koko filosofinen ajattelu pitää perusteitaan myöten panna täysin uusiksi, jotta ”moraalispoliittinen paradigman vaihdos” onnistuisi ja ”uusi yleisesti hyväksytty kategorioiden järjestelmä” saataisiin luotua.1