Yliopistojen on aika tarttua digitalisaation tuomiin mahdollisuuksiin
Abstrakti
1990-luvun lopun edelläjäkävijäyrityksissä, kuten Nokialla, keskusteltiin aktiivisesti ”virtuaalitiimeistä” ja ”virtuaaliorganisaatioista”. Termit olivat muotitermejä, jotka liittyivät muutamia vuosia aiemmin kaupallistettuun internetiin, joka oli levinnyt yliopistoista työpaikoille ja koteihin sekä digitaaliseksi muuttuneisiin matkapuhelimiin. Pohdittiin, voiko työtä tehdä etäältä ”virtuaalitiimeissä” ja voisivatko organisaatioiden rajat elää tarpeen mukaan virtuaaliorganisaatioissa. Silloiset teknologiat ja ihmisten tottumukset eivät olleet tähän kypsiä. Pandemiatoimien seurauksena on nähty, että nykyedellytykset ovat toiset. Jatkoa ajatellen kysymys on, haikailemmeko vanhaan ”normaaliin” vai menemmekö eteenpäin. Yliopistot voisivat olla uusien toimintamallien vakiinnuttajia, kehittäjiä ja levittäjiä.
