Uskonnollinen eksklusivismi, älylliset harharetket ja (uskonnon)filosofin vastuu

Kirjoittajat

• Sami Pihlström Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.24291/uskonnontutkija.120488

Abstrakti

Artikkelissa tarkastellaan uskonnonfilosofisen tutkimuksen ja keskustelun – ja siten laajemmin uskontoa koskevan akateemisen keskustelun – eettistä vastuullisuutta. Eräät keskeiset analyyttiset uskonnonfilosofit ovat kannattaneet konservatiivisia kristillisiä näkemyksiä, joihin saattaa sisältyä esimerkiksi yleisten ihmisoikeuksien kannalta ongelmallisia, toisia ihmisiä (kuten sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä tai abortintekijöitä) syrjiviä ja loukkaavia käsityksiä. Artikkelissa ehdotetaan, että tällaisia ajattelutapoja tulee arvioida holistisen pragmatismin pohjalta: eettisesti ongelmallisia kantoja puolustavien filosofien ajattelun kokonaisuuteen sisältyvät teoreettisimmatkaan ideat eivät ole suojattuja eettiseltä kritiikiltä. Tarkasteltaessa uskonnonfilosofisen (tai minkä tahansa) ajattelujärjestelmän kokonaisuutta arvioitavana on aina sekä faktuaalisia että normatiivisia väitteitä ja uskomuksia, ja eettisin perustein saatetaan joskus joutua kyseenalaistamaan myös faktuaalisiksi katsottuja käsityksiä. Kun apologetiikan palvelukseen ideologisesti asettuva uskonnonfilosofinen argumentaatio alistetaan tällaiselle kritiikille, se osoittautuu eräänlaiseksi ”älylliseksi harharetkeksi” samaan tapaan kuin poliittisesti arveluttavien ideologioiden tueksi asettuneiden intellektuellien näkemykset. Erityisen ongelmallinen apologeettisen uskonnonfilosofian elementti on vain yhden uskonnon toiset poissulkevaan (pelastavaan) totuuteen uskova eksklusivismi (eri muodoissaan). Artikkelissa korostetaan, että ainoastaan uskonnollisen eksklusivismin hylkäävä uskonnonfilosofinen lähestymistapa kykenee eettisesti vastuulliseen keskusteluun uskonnosta. Tästä eettisestä kritiikistä avautuu kuitenkin myös metafilosofisia kysymyksiä siitä, mitä ylipäänsä merkitsee tarkastella filosofisesti eettisen ajattelun ja keskustelun rajoja tai tällaisten rajojen rikkomisia. Eettinen ja metafilosofinen taso kietoutuvat artikkelin argumentaatiossa näin erottamattomasti yhteen.