Noitarummut muutoksen kuvastajina

Analyysi saamelaisista noitarummuista ja uskonnon muutoksesta kolonialistisen ajan alun Lapissa

  • Markus Mononen Helsingin yliopisto
Avainsanat: Markus Mononen, noitarummut, saamelaiset, Lappi

Abstrakti

Saamelaisissa noitarummuissa on runsaasti hyödyntämätöntä potentiaalia, joka voidaan valjastaa tuoreen tiedon tuottamiseen uusilla sisällönanalyysin menetelmillä. Kehittelemissäni menetelmissä yhdistyvät toisiinsa kulttuuristen artefaktien tutkimus ja uskontoekologia, joiden käytössä hyödynnetään alkuperäiskansatutkimuksen ja saamelaisten perinteisen uskonnollisuuden yleisteorioita. Yksittäisistä tutkijalähteistä mainittakoon ainakin Ernst Manker, Åke Hultkrantz, Gro Steinsland, Juha Pentikäinen ja Risto Pulkkinen.

Linkitän käyttämäni menetelmät uskontohistorialliseen muutostutkimukseen. Pääkysymyksenäni on, miten kristinusko on vaikuttanut saamelaisten perinteiseen uskonnollisuuteen, ja kuinka vaikutus näkyy saamelaisten noitarumpujen pintakalvojen kuvituksissa. Muutostarkastelun historiassa, jonka huippu rajautuu karkeasti vuosivälille 1600–1700, nojaan pitkälti uskontohistorioitsija Håkan Rydvingin mikrohistoriallisiin tutkimustuloksiin luulajansaamelaisten parissa. Peilaan muutoksen ilmiöitä kahteen saamelaiseen noitarumpuun, Mankerin yksilöihin 30 ja 71. Yksittäisenä tutkimusongelmana voidaan pitää kysymystä mysteerisistä kirkkouhreista, joista on viitteitä myöhemmilläkin vuosisadoilla. Näiden luonteeseen lähden hakemaan tarkennusta tapausesimerkin avulla.

Tutkimukseni vahvistaa muutamia aikaisempia tutkimustuloksia. Näitä ovat Radien–Jumala –synkretismi, perinteisen kuolleiden maailman, Jabmeaimon kahtiajakautuminen, samanismin tradition peittely, perinteisten uhripaikkojen korvautuminen kristillisillä vastineilla ja perinteisen uskonnon feminisoituminen. Tutkimukseni antaa myös mahdollisuuden näiden ilmiöiden tarkentamiseen: voidaan tarkastella esimerkiksi sitä, mitä perinteisiä jumalolentoja jäi Radien–Jumalan alle.

Merkittävin uusi löydös on kuitenkin taivaallistunut kirkkorakennus, jonka tematiikka liittyy läheisesti aikaisempaa tutkimusta askarruttaneeseen Ristbalgesin noitarumpukuvioon. Tulkintani mukaan kirkkorakennus on saamelainen välivaiheinen pyhyys, joka on syntynyt yhteisöllisten uhripaikkojen piirteiden omaksumisesta sekä liitoksesta Radien–Jumalan Poika–persoonaan. Samalla löytyvät vastaukset sekä Ristbalgesin että kirkkouhrien kysymyksiin.

Osasto
Artikkelit
Julkaistu
kesä 10, 2016
Viittaaminen
Mononen, M. (2016). Noitarummut muutoksen kuvastajina: Analyysi saamelaisista noitarummuista ja uskonnon muutoksesta kolonialistisen ajan alun Lapissa. Uskonnontutkija - Religionsforskaren, 5(1). Noudettu osoitteesta https://journal.fi/uskonnontutkija/article/view/64626