Kirkkoturvainstituution muotoutuminen Suomessa

Kirjoittajat

• Talvikki Ahonen Itä-Suomen yliopisto

DOI: https://doi.org/10.24291/uskonnontutkija.v7i1.71204

Abstrakti

Artikkeli käsittelee nykyaikaista kirkkoturvakäytäntöä ja sen institutionalisoitumista Suomessa kolmen edeltäneen vuosikymmenen aikana. Kirkkoturva on kristillisten seurakuntien soveltama toimintakeino, joilla ne pyrkivät estämään epävakaalla statuksella oleskelevan siirtolaisen karkotuksen maasta. Samalla kirkkoturvalla pyritään oleskelun laillistamiseen Suomessa. Tutkimuksen aineisto koostuu kirkkoturvatilanteissa mukana olleiden eri kirkkokuntien seurakuntien työntekijöiden puolistrukturoiduista teemahaastatteluista sekä kahdelta ajanjaksolta (vuosilta 2007–2010 ja 2015–2017) kootusta media-aineistosta. Aineistoja tarkastellaan kirkkoturvainstituution muodostumisen näkökulmasta.

Kirkkoturvainstituutio on Suomessa muotoutunut kansainvälisten kirkkoturvaliikkeiden esimerkin mukaisesti suomalaisen ekumeenisen liikkeen piirissä. Tutkimuksen mukaan käytännön institutionalisoimisella on pyritty legitimoimaan ja vahvistamaan jo olemassa ollutta kirkkoturvatoimintaa. Artikkeli esittää myös, että kirkkoturvainstituution tarve on syntynyt niistä hyvinvointivaltion notkelmista, joihin paperittomina Suomessa oleskelevat päätyvät. Paperittomien asemaa hyvinvointipalvelujen ulkopuolisina on artikkelissa kuvattu institutionaalisen vajeen käsitteellä. Kirkkoturvainstituutio on siis syntynyt tilkitsemään paperittomien kohtaamaa institutionaalista vajetta. Kirkkoturvatoiminta pitää sisällään karitatiivista diakoniatyötä, mutta samalla se ottaa implisiittisesti tai eksplisiittisesti kantaa valtion harjoittamaan maahanmuuttopolitiikkaan. Näin ollen kirkkoturva politisoi kirkkojen maahanmuuttaja- ja diakoniatyötä, ja tekee kirkoista myös maahanmuuttopoliittisia toimijoita. Samalla kirkkoturvatoiminta on luonut tiloja kirkko- ja uskontokuntien keskinäisille kohtaamisille paikallisilla tasoilla. Kirkkoturvainstituutio on läheisessä ja jännitteisessä suhteessa myös muihin instituutioihin, joista demokraattisen yhteiskunnan kannalta keskeisimpiä ovat laki ja valtio. Myös näiden välisiä suhteita pohditaan tutkimuksen aineiston valossa.