Die Übereinstimmung der berechneten und der wirklichen mengen verdaulichen Rohproteins in der Fütterung von Milchkühen

Authors

• Ilmari Poijärvi Landwirtschaftliche Versuchsanstalt, Abteilung für Haustierhaltung

DOI: https://doi.org/10.23986/afsci.71228

Abstract

Tutkimuksessa on verrattu 25:ssä lypsylehmillä suoritetussa sulavuuskokeessa, joissa on käytetty useammista rehuista kokoonpantuja rehuannoksia, todella sulaneiksi saatuja raakaproteiinimääriä käytännössä olevilla menettelytavoilla laskettuihin määriin. Tällöin on johduttu seuraaviin tuloksiin: 1) Sulavuuskokeissa saadut sulavan raakaproteiinin määrät ovat olleet keskimäärin 90.2 % vaihdellen 81—101 % määristä, jotka on saatu laskemalla todellisten raakaproteiinimäärien ja HANSSONin rehutaulukoissa ilmoitettujen keskimääräisten sulavuuskertoimien perusteella (taulukko 2). 2) Eniten vaikuttavina syinä mainitunlaisten erojen syntymiseen ovat: a) rehuannoksen kuiva-ainemäärän lisääntymisen aiheuttama rehujen sulavuuden huononeminen, joka kohdistuu myös raakaproteiiniin ja b) lannassa olevan endogenisen typen aikaansaama raakaproteiinin sulavuuden näennäinen huononeminen, joka esiintyy sitä suuremmassa määrässä, mitä pienempi rehuannoksen proteiinikonsentratio on. Rehujen raakaproteiinin sulavuuden poikkeaminen rehutaulukoissa olevasta keskiarvosta voi myös osaltaan olla syynä edellä mainittuihin erotuksiin, joskin sen vaikutus ilmeisesti on pienempi kuin edellisten syiden. 3) Sulavuuskokeissa saadut sulavan raakaproteiinin määrät ovat olleet keskim. 87.2 % vaihdellen 71—104 % määristä, jotka on saatu laskemalla HANSSONin rehutaulukoissa ilmoitettujen, rehujen sulavaa raakaproteiinipitoisuutta osoittavien prosenttilukujen perusteella (taulukko 4). 4) Syinä näihin erotuksiin, jotka monissa tapauksissa ovat suuremmat kuin ensimmäisessä kohdassa mainitulla menettelytavalla saadut erot, ovat toisessa kohdassa mainittujen syiden lisäksi ennen kaikkea rehujen keskimääräisestä poikkeava proteiini- ja kuiva-ainepitoisuus. 5) Jotta olisi täysi varmuus siitä, että lehmät saavat normeja vastaavat määrät sulavaa raakaproteiinia, on lypsylehmillä suoritettavissa käytännöllisissä ruokintakokeissa syytä laskea niille 10—20 % normeja runsaammat määrät sanottua ainetta, edellyttäen, että laskelma suoritetaan rehujen todellisten raakaproteiinimäärien ja keskimääräisten sulavuuskertoimien perusteella.