Sivuansiotulojen merkityksestä Suomen pienviljelijäväestön taloudessa

Authors

• Johannes Virolainen

DOI: https://doi.org/10.23986/afsci.71311

Abstract

Edellä on tarkasteltu sivuansiotulojen merkitystä Suomen pienviljelijäväestön taloudessa. Tällöin on pyritty ensin selvittämään, mistä lähteistä pienviljelijät saavat sivuansiotuloja. Sen jälkeen on tutkittu sivuansioista saatujen rahatulojen ja sivuansioiden aiheuttamien rahamenojen sekä rahaylijäämän suuruutta ja rahatulojen sekä rahaylijäämän osuutta koko talouden rahatuloista ja rahaylijäämästä. Vielä on tarkasteltu sivuansioiden antaman bruttotuoton ja bruttotulon suuruutta sekä niiden osuutta koko talouden bruttotuotosta ja bruttotulosta. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta: 1. Sivuansiotulolähteistä olivat tutkittuna aikana tärkeimpiä metsätyöt. Niistä saatujen rahatulojen osuus sivuansioiden rahatulojen kokonaismäärästä vaihteli n. 25 %:sta n. 75 %:iin. - Myös rakennus- ja maataloustöiden sekä erilaisten ammattitöiden merkitys sivuansiotulojen antajana oli tutkimuskaudella verraten tärkeä. 2. Sivuansioista saatujen rahatulojen osuus viljelijäperheiden kokonaisrahatuloista vaihteli n. 17 %:sta Etelä-Suomessa n. 65 %:iin Koillis-Suomessa. - Sivuansioista saadun rahaylijäämän osuus koko talouden rahaylijäämästä vaihteli vastaavasti n. 27 %:sta Etelä-Suomessa n. 99 %:iin Koillis-Suomessa. 3. Sivuansioista saatu bruttotuotto muodosti keskimäärin n. 20 % koko talouden bruttotuotosta vaihdellen n. 12 %:sta Etelä-Suomessa n. 42 %:iin Pohjois-Suomessa. 4. Sivuansioista saatu bruttotulo oli keskimäärin n. 26 % viljelijäperheen bruttotulosta vaihdellen n. 16 %:sta Etelä-Suomessa n. 50 %:iin Pohjois- Suomessa. 5. Pääosa sivuansiotuloista oli työtuloa, palkkaa viljelmän ulkopuolella suoritetusta ihmis- ja hevostyöstä. Sivuansiopääomista saatujen tulojen merkitys oli hyvin vähäinen. 6. Sivuansiotulojen merkitys oli suoritetun tutkimuksen mukaan Pohjois- ja Itä-Suomen pientiloilla huomattavasti suurempi kuin Etelä- ja Länsi- Suomen pientiloilla. 7. Peltoalan kasvaessa sivuansiotulojen merkitys selvästi pieneni. Pienviljelmät, joiden peltoala oli yli 10 ha, eivät tutkimuksen mukaan enää olleet sanottavasti riippuvaisia viljelmän ulkopuolelta saatavista sivuansiotuloista. Tutkimuksen tulokset osoittavat siten, että sivuansiotuloilla oli vv. 1937—1938 varsin tärkeä merkitys Suomen pienviljelijäväestön taloudessa. Kun tärkein sivuansiotulolähde oli metsätyöt, voidaan sanoa, että Suomen pienviljelijäväestön toimeentulo oli ennen toista maailmansotaa ratkaisevasti riippuvainen näistä töistä. Mikäli metsätöitä oli riittävästi, kuten asianlaita oli tutkimuskaudella, saivat metsäseutujen, ensisijassa Itä- ja Pohjois-Suomen, pienviljelijät runsaasti rahatuloja, jopa enemmän perhettä kohden kuin Etelä-Suomen pienviljelijät. Mutta metsätöiden supistuessa joutuivat niistä pääasiallisen toimeentulonsa saaneet pienviljelijät vaikeuksiin. Näin tapahtui 1930-luvun pulavuosina. Niinpä Sipilän tutkimuksen (10, p. 39) mukaan suurin osa eli n. 60 % vv. 1933—36 tapahtuneista maatalojen pakkohuutokaupoista oli Oulun läänin talousseuran, Kuopion, Pohjois- ja Itä-Karjalan sekä Viipurin läänin maanviljelysseurojen alueilla. Näillä alueilla pienviljelijäväestön talous oli ratkaisevassa määrin sivuansiotuloista riippuvainen. Tämä osoittaa, että jos pienviljelijäväestön talous perustuu yksipuolisesti suhdanneherkkiin metsätyötuloihin, mainitun väestön toimeentulo on varsin epävarmoilla perusteilla. Tutkimuskauden jälkeen olosuhteet ovat maassamme muuttuneet. Asutustoiminnan johdosta on muodostunut suuri määrä uusia pientiloja, ja suurten sekä keskikokoisten tilojen luku on vähentynyt. On muodostettu paljon sellaisia tiloja, jotka eivät tule toimeen yksinomaan pellon ja metsän antaman tuoton turvin, vaan joiden asukkaiden on turvauduttava sivuansiotöihin. Kun suurempien ja keskikokoisten tilojen pienviljelijäväestölle tarjoamat sivuansiomahdollisuudet ovat entisestään supistuneet myös Etelä-Suomessa, täytyy pienviljelijäväestön näidenkin töiden osalta saada muita ansiotöitä. Samalla ovat myös metsäalat pienentyneet, joka osaltaan vaikuttaa sivuansiomahdollisuuksia supistavasti. Vastapainona on itsenäisten tilojen luvun lisäytyminen, jotka tarjoavat työtä sellaiselle väestölle, joka aikaisemmin on kokonaisuudessaan saanut toimeentulonsa sivuansiotöistä. Mutta kun otetaan huomioon maaseudun väestön lisäytyminen, voidaan päätellä, että sivu ansiotulojen tarve on tällä hetkellä todennäköisesti vähintään yhtä suuri kuin ennen toista maailmansotaa. Asiasta olisi suoritettava lisätutkimuksia, jotta nykyinen tilanne saataisiin selville ja voitaisiin ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisin. Joka tapauksessa on ilmeistä, että Suomen pienviljelijäväestöstä joutuu suuri osa jatkuvasti turvautumaan erilaisiin sivuansiotöihin. Tämän väestön toimeentulo riippuu siten ratkaisevasti siitä, minkälaisia sivuansioita on saatavissa ja minkälaisen palkan nämä työt voivat pienviljelijäväestölle antaa.