Suomessa viljeltyjen omenalajikkeiden säilyvyydestä varastossa

Authors

• E. A. Jamalainen Maatalouskoelaitoksen kasvitautiosasto, Tikkurila

DOI: https://doi.org/10.23986/afsci.71335

Abstract

Kokeissa olleet omenat säilytettiin varastoimiskaudella 1952—53 kolmessa paikassa: koneellisesti jäähdytetty varasto, varasto, jossa oli Koldär-systeemillä toimiva jäähdytys ja tavallinen betonikellari. Suhteellinen kosteus oh varastopaikoissa keskimäärin vastaavasti 68—85 %, 82—96 %, ja 93—98 %; lämpötila vaihteli 4.3—1.9°C (taul. 1). Koelajikkeista säilyivät parhaiten Åkerö, Antonovka ja Linda. Näissä lajikkeissa, joista viimeksi mainittu oli kokeiltavana vain yhdessä paikassa, olivat tautien vahingoilta säilyneet hedelmät käyttökelpoisia vielä viimeisessä, huhtikuun loppupuolella tapahtuneessa tarkastuksessa. Wealthy oli jo maaliskuun alussa ylikypsymisen vuoksi käyttökelvoton, samoin Lobo. Punainen kaneli oli jo marraskuussa ylikypsymisen vuoksi miltei käyttökelvoton. Koeaineistossa todetuista taudeista oli pääasiallinen omenien turmelija hedelmän varastolaikku (Gloeosporium sp.). Tautia esiintyi jo maaliskuun ja varsinkin huhtikuun tarkastuksessa niin runsaasti, että se oli ratkaisevasti hedelmien paikassa (ilman suht. kosteus 93—98 %) ja kaikissa säilytyspaikoissa Wealthy-lajikkeessa. Omenissa oli jonkin verran viherhometta (Penicillium sp.), hieman hedelmän muumiotautia (Sclerotinia fructigena Stonem. & Aderh.) ja pieni osa omenista oli kokonaan tai suureksi osaksi ruskettunut (mädäntynyt), johon syytä ei tarkemmin määritetty. Åkerö-lajikkeessa oli tuppilohometta [Fusarium sp., määrityksen mukaan F. avenaceum (Fries) Sacc.] Fysiogenisista taudeista todettiin hedelmien kuoripoltetta (engl. scald) ja Jonathan-laikkuja (engl. Jonathan spot). Näiden merkitys oli verraten vähäinen; edellämainittua alkoi esiintyä varsinkin silloin kun hedelmät olivat olleet huonelämmössä ja viimeksimainittua pääasiallisesti vain ylikypsyneissä tai pilaantuneissa omenissa. Omenien painotappio oli suurin, keskim. 20 % kuivimmassa varastossa (ilman suht. kosteus 75—85 %), jossa hedelmät alkoivat nahistua jo tammikuusta lähtien. Kosteimmassa säilytyspaikassa (ilman suht. kosteus 93—98 %) oli painotappio n. 10 % eivätkä hedelmät tällöin vielä laisinkaan nahistuneet.