Mahdollisuuksista tuottaa sokerijuurikkaan siementä kasvupaikallaan talvehtineista juurikkaista Suomessa

Authors

• Juhani Paatela
• Helvi Eskola
• Martti Mantere

DOI: https://doi.org/10.23986/afsci.71344

Abstract

Käsillä olevassa julkaisussa on esitetty päätulokset niistä sokerijuurikkaan talvehtimiskokeista, jotka on perustettu Suomen Raakasokeritehdas Osakeyhtiön toimesta vuonna 1950 Saloon ja v. 1951 Saloon sekä Jokioisiin, ja joiden kokeiden tarkoituksena on ollut selvitellä, voidaanko Suomessa tuottaa sokerijuurikkaan siementä kasvupaikallaan talvehtineista juurikkaista. Näiden alustavien kokeiden perusteella saadut päätulokset esitetään seuraavassa tiivistetyssä muodossa. Vuosina 1950/51 ja 1951/52 saatujen, tosin vähäisten kokemusten mukaan näyttää siltä, että Lounais-Suomessa on ainakin sääoloiltaan edullisina vuosina mahdollisuuksia tuottaa sokerijuurikkaan siementä kasvupaikallaan talvehtineista juurikkaista, kunhan talvehtimiseen vaikuttavien seikkojen merkitys saadaan riittävästi selvitetyksi. Tärkein viljelyteknillinen tekijä sokerijuurikkaan talvehtimisen varmentamiseksi on ollut oikeaan aikaan suoritettu kylvö. Parhaiten ovat kaikissa neljässä kokeessa talvehtineet juurikkaat, joiden keskimääräinen läpimitta on ollut noin 2 cm. Halkaisijan kasvaessa kolmeen ja neljään cm:iin on talvehtiminen yleensä ollut varsin selvästi huonompi, samoin myös juurikkaan läpimitan jäädessä kovin pieneksi, alle 0.5 cm. Parhaiten talvehtineiden kasvustojen keskimääräiset talvehtimisprosentit ovat vaihdelleet 66—84 %, huonoimmin talvehtineiden kasvustojen 46—66 % (huomioon ottamatta Jokioisten koetta, jossa juurikkaiden läpimitta 1. ja 2. kylvön ruuduissa oli lähinnä harventamisen vuoksi kokonaista 4—7 cm ja jossa harventaminen on saattanut vaikuttaa heikentävästi talvehtimiseen). Kun huonoimmin talvehtineista kasvustoistakaan ei ole tuhoutunut kuin keskimäärin noin tai lähes puolet, niistä on saatu selvästi parempia siemensatoja (n. 2 600—2 700 kg/ha) kuin parhaiten talvehtineista kasvustoista (n. 2 200 kg/ha), joiden talvehtimisprosentti on ollut noin 75. Multaus on jossain määrin parantanut huonoimmin talvehtineiden suurimpien juurikkaiden talvehtimista, mutta alentanut pienimpien juurikkaiden talvehtimisprosenttia. Satotuloksiin multaus sen sijaan on kaikissa tapauksissa, ja nimenomaan pienimpien juurikkaiden kohdalla, vaikuttanut yleensä erittäin haitallisesti siitä huolimatta, että liika maa haravoitiin mullattujen juurikkaiden päältä keväällä ja että ne lannoitettiin salpietarilla. Siemensadon laatu, lähinnä itävyys on ollut v. 1951 varsin tyydyttävä (74— 93 %), v. 1952 sen sijaan poikkeuksellisen epäedullisten sääolojen vuoksi huono (47—60 %, Jokioisissa vain 9—14 %). Sokerijuurikkaan talvehtimiskokeita jatkettaessa on tarkoitus kiinnittää päähuomio niiden seikkojen selvittelyyn, jotka ratkaisevimmin vaikuttavat talvehtimiseen sekä juurikkaista saatavaan siemensatoon ja sen laatuun. Näistä lienevät kylvöaika, kylvömäärä, käytettävä kanta, lannoitus, maan kosteusolot ja kasvukunto yleensä, sekä multaus tärkeimmät.