Torajyvän viljelykokeista Viikin koetilalla ja eräillä kasvinviljelyskoeasemilla Suomessa

Authors

  • Anna-Liisa Ruokola Helsingin yliopiston kasvipatologian laitos, Viikin koetila

Abstract

Tutkituista kasvualustoista soveltui Claviceps purpurea (Fr.) Tul.:n kuromien kasvattamiseen Kirchhhoffin (12) suosittelema ravintoagari kaikkein parhaiten. Myös erilaiset viljanjyväalustat olivat käyttökelpoisia. Saastutusaikakokeen tulokset osoittivat, että sopivin saastutusaika on silloin kun 35—85 % rukiin tähkistä on vapautunut lehtitupesta; eräässä koesarjassa saatiin runsas torajyväsato, kun 10—85 % tähkistä oli näkyvissä. Torajyväsienen kehityksen kulkuun, sen Sphacelia-asteen ja sklerootioiden muodostumisen alkamiseen, ei saastutuksen ajankohdalla näyttänyt olleen vaikutusta, edellytettynä, että saastutus tapahtui ajalla 9. 6.—2. 8. Viikin koetilan kokeissa vuosina 1952—1955 saadut rukiin torajyväsadot (tähkistä poimitut) olivat 83—258 kg/ha; v. 1952, jolloin saastutusajan sää oli kostea, sadon määrä muodostui suurimmaksi. Torajyvän maahan varisemista tapahtui huomattavassa määrin vaikka, suurin osa sklerootioista korjattiin n. viikkoa ennen rukiin tuleentumista. Keskimääräinen varisemistappio oli vuosina 1952—1955 41.4 %, äärimmäistapauksessa lähes 80 %. Pohjois-Savon, Pohjois-Pohjanmaan ja Perä-Pohjolan kasvinviljelyskoeasemilla jäivät torajyväsadot Viikin koetilan vastaavia satoja keskimäärin vähän alhaisemmiksi, kuitenkin myös lähellä napapiiriä, Apukan koeasemalla, saatiin torajyvästä tuleentunut sato. Ulkomaisista torajyväkannoista osoittautuivat saksalainen D1 ja portugalilainen P2 satoisammiksi ja viljelyvarmemmiksi kuin D1:stä polveutuva D2 portugalilainen P3. Pekkarukiissa viljellyn D1 -torajyväkannan sklerootiosato muodostui Oivarukiin vastaavaa satoa suuremmaksi. Tämä johtui ratkaisevasti siitä, että sklerootiot kehittyivät suuremmiksi Pekka- kuin Oivarukiin tähkissä. Petkus-kevätrukiissa torajyväsato oli varsin suuri, joten näyttää aiheelliselta tutkia erityisesti kevätrukiin soveltuvuutta torajyväsienisaastutuksiin Suomen olosuhteissa. Saksalaisten D1- (D3-) ja D4- sekä kaikkien tutkittujen portugalialisten tora-jyväkantojen kokonaisalkaloidipitoisuus muodostui Suomessa yhtä suureksi kuin Saksassa. Vain vesiliukoisten alkaloidien määrä näytti Suomessa jääneen suhteellisen pieneksi.

Downloads

Download data is not yet available.
Section
Articles

Published

1956-01-01

How to Cite

Ruokola, A.-L. (1956). Torajyvän viljelykokeista Viikin koetilalla ja eräillä kasvinviljelyskoeasemilla Suomessa. Agricultural and Food Science, 28(1), 203–222. https://doi.org/10.23986/afsci.71400