On the calcium uptake of glasshouse cucumber

Authors

• J. E. Hårdh Horticulture Research Institute, Piikkiö

DOI: https://doi.org/10.23986/afsci.71430

Abstract

Kalsiumin puutteessa olevan kasvihuonekurkun juuret ovat normaalia lyhyemmät ja paksummat ruskettuen normaalia aikaisemmin. Ylälehdet vaalenevat ennen alalehtiä kiertyen samalla ylöspäin. Värinmuutos alkaa lehden reunoista sekä suonien välistä. Lehdet sekä kukat ovat tavallista pienemmät ja kukkien väri vaalean keltainen. Hedelmänmuodostus saattaa hidastua, jolloin ne jäävät normaalia pienemmiksi ja mauttomiksi. Kasvien ravinnonottoon vaikuttaa mm. kalsiumin runsaus maassa. Kalium, natrium, magnesium, ammonium ja boori ovat antagonisteja kalsiumille, mikä merkitse, että kalsiumin otto häiriintyy, jos maassa on runsaasti mm. kaliumia tai magnesiumia. Runsas kalkitus puolestaan vaikeuttaa näiden sekä boorin ottoa. Kasvihuonekurkkua viljellään usein mullassa, jota on lannoitettu vuodesta toiseen ja jonka suolapitoisuus siitä syystä on korkea. Puutarhantutkimuslaitoksella todettiin v. 1957 suoritetuissa tutkimuksissa, että mullan korkea johtoluku sekä runsas kalin määrä vähentävät kalsiumin (Ca45) ottoa (taul., koejäsenet 1—3 ja 4). Myös magnesiumin lisääminen vähensi kasvien Ca-pitoisuutta. Koejäsenessä 4, jossa mullan johtoluku oli korkein, oli kasvien kasvu heikointa (kuva 1). Niissä ilmeni lisäksi kloroosia sekä lehtien reunojen kiertymistä, jollaista kurkulle voi aiheuttaa kalsiumin puute. Kalsium kerääntyy runsaimmin kasvin vanhimpiin lehtiin, joissa assimilaatio on vilkkainta, ja siirtyy niistä hitaasti kasvuvyöhykkeeseen ja nuoriin lehtiin (kuva 2). Autoradiogrammeissa, jotka tehtiin Ca45:ä saaneista kasveista, ilmeni, että kalsium kerääntyy kasvissa aluksi pisteiksi (kuva 3). Näitä oli lehden solukossa tiheämmässä kuin varressa ja lehtiruodissa, ja on ajateltavissa, että pisteet johtuvat oksalaatti-, malonaatti- tai muista kalsiumsuolakiteistä. Tämän mukaan näyttäisi kalsiumin eräänä tärkeänä tehtävänä kurkussa olevan hiilihydraattisynteesin yhteydessä kehittyvien haitallisten happojen neutraloiminen. Mikäli tätä ei tapahdu, voivat haitalliset aineet kulkeutua alalehdistä ylempiin ja aiheuttaa niissä kloroosia ja kasvun häiriintymistä.