Kotona viljellyn kevätviljan siemenkelpoisuudesta

Authors

• Aarne Hilli Valtion siementarkastuslaitos, Helsinki

DOI: https://doi.org/10.23986/afsci.71530

Abstract

Suoritettu vakkatutkimus vuoden 1959 kevätviljan siemenestä toi esille muun muassa seuraavia seikkoja. Käytetyt siemenmäärät olivat normaalisen suuruisia, mutta perustuivat todellista korkeampiin itävyyslukuihin. Kotioloissa olisi käytettävä siemenkelpoisuuden selvittämisessä orastumismääritystä, jolloin virhemahdollisuudet ovat pienemmät kuin itävyysmäärityksessä. Aitousvirheet (väärä lajike, sekalajikkeisuus, väri- ja muotoviat) olivat yleisimpiä kauralla, senjälkeen ohralla ja kevätvehnällä. Puhtausvirheistä olivat yleisimpiä runsas toisten hyötykasvien siemenien sekä roskien määrä. Tutkituista viljoista oli kauran puhtaus selvästi huonompi kevätvehnän ja ohran puhtautta. Itävyysvirheistä olivat tärkeimpiä hallavioittumat (etenkin kauralla ja ohralla), tuleentumattomuus (etenkin kauralla), itäneisyys (etenkin kevätvehnällä), homeisuus (kaikilla viljoilla), puintivioitukset (etenkin ohralla ja kevätvehnällä) sekä kuivausvioitukset (etenkin kevätvehnällä). Itävyyttä alensivat ilmeisesti eniten siemenissä todetut hallan vauriot, homeisuus sekä puinti- ja kuivausvioitukset. Tutkitusta sadosta täytti tarkastusvuoden kauppasiemenvaatimukset puhtauden suhteen noin puolet, itävyyden puolesta noin kaksi kolmannesta. Havainnot tutkitulla siemenellä kylvettyjen peltojen orastumisesta sekä arviot saaduista satotuloksista osoittivat myös puolestaan, että käytetyn kotoisen kylvösiemenen laatu oli ollut monessa suhteessa puutteellista.