Viljakasvustoissa esiintyneistä sienistä vuosina 1971—1973

Authors

• Kaiho Mäkelä Helsingin yliopiston kasvipatologian laitos, Viikki

DOI: https://doi.org/10.23986/afsci.71848

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin viljoilla esiintyvien sienilajien, paitsi nokien ja tyvitaudinaiheuttajien, yleisyyttä ja levinneisyyttä kolmivuotisjaksona 1971-1973. Tulokset perustuvat kautta maan 315 paikkakunnalta kerättyihin 2 040 lehtinäytteeseen. Valtaosa näytteistä kerättiin viljelijäin pelloilta viljan tuleentumisvaiheessa, heinäkuun puolenvälin ja elokuunlopun välisenä aikana. Kaikki näytteet määritettiin silmävaraisesti ja mikroskooppisesti. Lisäksi tehtiin sieniviljelmiä ja saastutuskokeita tarpeen mukaan. Eri viljalajien näytteissä olivat tärkeimpiä tauteja aiheuttavia sieniä seuraavat lajit: Kaura: Helminthosporium avenaeta Eidam esiintyi yleisesti kautta maan, sen sijaan H. sativum Pammel, King & Bakke oli vähämerkityksinen. Samaa voidaan sanoa Septoria avenae Frank f. sp. avenaesta. Shaw, härmästä, Erysiphe graminis DC. ja ruosteista, sarviruosteesta, Puccinia coronala Corda ja mustaruosteesta, P. graminis Pers., joita kaikki esiintyi kauralla melko harvinaisina. Ohra: Helminthosporium-lajeja on pidettävä ohran yleisimpinä taudinaiheuttajina. H. gramineumia Rabenh. ex Schlecht., ohran viirutaudin aiheuttajaa, esiintyi yleisimpänä Pohjanmaalla ja maan pohjoisosissa, H. terestä Sacc., verkkolaikun ja lehtilaikun aiheuttajaa maan lounais- ja eteläosissa. Samoilla alueilla esiintyi myös H.sativumia, joskin vähäisemmässä määrin. H. grumineum ja H. teres olivat yleisempiä moni- kuin kaksitahoisilla lajikkeilla, päinvastoin kuin H. sativum. Rhynchosporium secalista (Oud.) J. J. Davis, ohran rengaslaikun aiheuttajaa esiintyi varsinkin monitahoisillalajikkeilla, joskus hyvinkin pahana taudinaiheuttajana. S. nodorum (Berk.) Berk. & Br. ja S. avenae Frank f. sp. triticeaa T. Johnson, esiintyi yleisimpinä maan lounais- ja eteläosissa kaksitahoisilla lajikkeilla. Samoilla alueilla esiintyi yleisenä myös härmää, Erysiphe graminis. Ruosteita, kääpiöruostetta, Puccinia hordei Otth. ja mustaruostetta, P. graminis esiintyi melko vähän. Vehnä: Septoria-lajeja yhdessä härmän kanssa on pidettävä vehnän kasvustojen yleisimpinä taudinaiheuttajina. S. nodorum oli vallitseva laji sekä kevät että syysvehnällä. S. tritici Rob. ex Desm. esiintyi vain syysvehnällä oraissa keväällä. S. avenae f. sp. triticeaa. esiintyi varsinkin kevätvehnän lehdistöissä. Härmää, Erysiphe graminis esiintyi vehnällä yleisesti, erityisen runsaana kesällä 1973. Sensijaan ruosteita, valtalajina ruskearuostetta, Puccinia recondita Rob. ex Desm., harvinaisempana keltaruostetta, P. striiformis West. ja mustaruostetta, P. graminis, tavattiin huomattavasti vähemmän. Helminthosporium-lajeja, H. tritici-repentistä. Died, ja H. sativumia. esiintyi yleisemmin kevät- kuin syysvehnällä. Ruis: Rhynchosporium secalista tavattiin yleisesti varsinkin kasvukauden alkupuolella. Septoria-lajeja, S. secalisia Prill. & Delacr. melko yleisena ja S. nodorumia harvinaisena, Helminthosporium tritici-repentisiä, härmää, Erysiphe graminis ja ruostetta, P. reconditaa. ja mustaruostetta, P. graminis esiintyi melko yleisesti ja usein yhdessä tuleentuvassa kasvustossa. Lisäksi esiintyi kautta maan kaikilla viljoilla, rukiilla tosin vähemmän kuin muilla, Fusarium-sieniä. Näistä olivat yleisimmät lajit F. culmorum (W. G. Sm.) Sacc., F. poae (Peck) Wr. ja F. avenaceum (Fr.) Sacc. sekä harvinaisempana todetut F. semiteclum Berk, et Rav., F. graminearum Schwabe, koteloaste Gibberella zeae (Schw.) Petch, ja F. nivale (Fr.) Ces. Ainakin jossakin määrin laikkutauteja aiheuttaviksi todettiin kevätviljoilla melko yleisenä esiintyvä harmaahome, Botrylis cinerea Pers. ex auct. sekä harvinaisena esiintyvät Ascochyta graminicola Sacc., A. hordei Hara, Colletotrichum graminicola (Ces.) Wils., Heterosporium avenue Oud. ja vain Lapissa todettu Selenophoma donacis var. stomaticola (Baueml.) Sprague & A. G. Johanson. Saprofyyttisiä sieniä esiintyi suuri määrä, niistä yleisimpinä Alternaria-, Cladosporium-, Epicoccum-, Cephalosporiutn- ja Acremoniella-lajeja, sekä harvinaisempana mm. Phaeoseploria-, Hendersonia-, Stemphylium-, Penicillium-, Aspergillus-, Mucor- ja Rhizopus-lajeja. Lisäksi tavattiin erittäin yleisenä Streptomyces-bakteereja, varsinkin syysviljoilla.