Züchterische Aspekte der einheimischen Eiweissversorgung im Norden

Authors

• Erkki Kivi Hankkija Pflanzenzüchtungsinstitut, SF-04300 Hyrylä, Finnland

DOI: https://doi.org/10.23986/afsci.71994

Abstract

Artikkeli perustuu DDR:n tiedeakatemian Gaterslebenin keskuslaitoksen kollokviossa kesäkuussa 1978 pidettyyn esitelmään. Suomen pohjoisten viljelyolojen ja kasvinviljelymme painopistealueitten muodostamaa taustaa vasten tarkastellaan viljelyvarmojen valkuaissatoa tuottavien peltokasvien jalostamisen mahdollisuuksia. Nurmenviljelyssä vakiintuneen vihreän linjan mukaisen tuotannon rinnalle ollaan palauttamassa tärkeintä nurmipalkokasviamme, puna-apilaa, sekä nurmisadon valkuaislähteeksi että viljelykiertojen typentuottajaksi. Tämän onnistumiseksi on puna-apilan kestävyysjalostuksessa edistyttävä ratkaisevasti. Siemensatoa tuottavien peltokasvien arvoa rehuvalkuaisen lähteenä voidaan jalostusteitse kohentaa joko muuttamalla rehuviljain valkuaisominaisuuksia ruokinnan kannalta edullisemmaksi tai lisäämällä meillä viljeltäväksi sopeutuneiden valkuaispitoisten kasvilajien perinnöllistä viljelyvarmuutta. Kummankin tavoitteen asettaminen on perusteltua, sillä on tuskin odotettavissa, että esimerkiksi rehuohran valkuaisrakennetta pystytään siinä määrin muuttamaan, että tulevaisuudessa voitaisiin rehuseoksissa tarpeellinen valkuaistaso saavuttaa yksinomaan viljaa käyttäen. Herneen viljelyvarmuusjalostuksessa on pyritty etenemään käyttäen VlRin geenipankista Leningradista saatua aineistoa; sekä voimakaskärhistä eli ns. lehdetöntä hernettä että erityisen pienisiemenistä alkuperää, jollaisen siemen tuleentuu ilmastossamme normaalikokoista siementä varmemmin. Kummastakin tyypistä on aineistoa virallisissa lajikekokeissa. Härkäpavun merkitys on parhaillaan selvittelyn alaisena. Jalostustyö on perustunut pääasiassa vuonna 1969 Kaakkois-Suomessa kerättyyn karjalaiseen maatiaispapuun, joka on itäeurooppalaista tyyppiä ja jossa sekä aikaisuus että pienisiemenisyys näyttävät edustavan lajin muuntelun äärialuetta. Öljykasvien, rypsin ja rapsin, jalostuksessa on käytetty mm. mutaatiomenetelmää viljelyvarmuuden lisäämiseksi ja käsitelty kummastakin lajista niin öljyn kuin valkuaisrakenteiden laadun puolesta hyviä lähtöaineistoja.