Historiska huvudlinjer i den teknologiska utvecklingen inom jordbruket

Authors

• Olli Makkonen Helsingfors universitet, Institutionen for skogsbrukets nationalekonomi, Unionsgatan 40 B, 00170 Helsingfors 17, Finland

DOI: https://doi.org/10.23986/afsci.72060

Abstract

Ihmisen puusta maahan siirtymisen jälkeen omaksuma pystyasento, joka teki mahdolliseksi lyömäaseiden ja työvälineiden käytön, oli ensimmäinen askel kohti maapallon herruutta, mutta vielä ratkaisevampi tekijä oli tulen käyttöön otto (salaman sytyttämistä kuloista, tulivuorenpurkauksista) ja varsinkin tulentekotaidon keksiminen, mikä mahdollisti alkeellisimman maanviljelyksen muodon, kaskiviljelyn kehittymisen. Pysyvään maanviljelykseen ryhtyminen on ollut eräs ihmisen historian ratkaisevimpia käännekohtia. Kaiken kehityksen ja sivilisaation edellytyksenä on ravinnon ylijäämä, ja sen aikaansaaminen on ollut mahdollista vasta pysyvään maanviljelykseen siirtymisen jälkeen. Pysyvä maanviljelys syntyi ns. kuivalla vyöhykkeellä suurten, koskaan kuivumattomien jokien (Niili, Kaksoisvirrat, Indus ym.) tuntumassa ja perustui alunperin keinokasteluun. Härkien vetämä, maan pintaa möyhentävä aura tuli käyttöön jo kolmannella vuosituhannella e.Kr. sekä Kaksoisvirranmaassa että Egyptissä. Keski- ja Pohjois-Euroopan sivilisaation nopea edistyminen n. vuodesta 1000 j.Kr. lähtien sekä pitkällä tähtäyksellä lopuksi tekniikan läpimurto ja teollinen vallankumous perustuivat pohjimmiltaan kolmeen tärkeään tekijään. Ensinnäkin lauhkealla vyöhykkeellä voitiin maanviljelyksessä melko turvallisesti jättäytyä luonnon suoman sateen varaan, mikä ratkaisevasti vähensi maanviljelyksen vaatimaa työmäärää keinokasteluun perustuvaan viljelyyn verrattuna. Toiseksi keksittiin lähes nykyisen tyyppinen raskas kääntöaura, jolla Euroopan viljavat, mutta sitkeäpohjaiset joki- ja muut laaksot saatiin kynnetyiksi pelloiksi. Kolmanneksi keksittiin jäykät puiset länget, jotka nostivat hevosen vetokyvyn 4—5 kertaiseksi entiseen kaulahihnasysteemiin verrattuna. Kun härät korvattiin paljon nopeammilla hevosilla, voitiin asua entistä kauempana pelloilta yhteisissä kylissä, jolloin sivilisaation edellytykset huomattavasti lisääntyivät. Uudet menetelmät paransivat ratkaisevasti maatalouden tuottavuutta. Seurauksina olivat metsänraivauksen tavaton lisääntyminen, kaupunkien perustaminen sekä kaupan ja käsiteollisuuden ennen näkemätönkehitys. Tekniikka ja tieteet edistyivät uudella ajalla valtavasti, mikä johti lopulta teknologian läpimurtoon ja teolliseen vallankumoukseen. Teollinen vallankumous mahdollisti lopuksi maanviljelystöiden koneellistamisen ja tuottavuuden kohoamisen ennen aavistamattomassa määrin.