Aikuiskoulutuksen kehittäminen

markkinavoimien ohjattavaksi vai tavoitteiseen politiikkaan?

• Kjell Rubenson Linköpings universitet; University of British Columbia

DOI: https://doi.org/10.33336/aik.96730

Avainsanat: aikuiskoulutus [http://www.yso.fi/onto/yso/p300], koulutuspolitiikka [http://www.yso.fi/onto/yso/p249], yhdenvertaisuus [http://www.yso.fi/onto/yso/p17567], koulutushalukkuus [http://www.yso.fi/onto/yso/p9234], työmarkkinapolitiikka [http://www.yso.fi/onto/yso/p1186], ammatillinen kehitys [http://www.yso.fi/onto/yso/p13158], työssäoppiminen [http://www.yso.fi/onto/yso/p10225]

Abstrakti

Kun työvoima on noussut ensisijaiseksi tuotannontekijäksi, on myös aikuiskoulutukseen osallistumisesta tullut oleellinen osa koulutuspoliittista keskustelua. Eri väestöryhmien välillä vallitsee kuitenkin huomattavia eroja koulutukseen osallistumisessa. Korkea koulutustaso tuottaa monenlaisia etuja, jotka näkyvät tuloissa, statuksessa, ammattiasemassa, poliittisissa vaikutusmahdollisuuksissa ja kulttuuriin osallistumisessa. Erot koulutukseen osallistuvien ja osallistumattomien välillä näkyvät heidän sosio-ekonomisessa asemassaan.
Yksistään se, miten yksilö kokee opiskelumahdollisuutensa, ei anna kuitenkaan riittävää käsitystä opiskeluesteistä. Vasta kun otamme mukaan rakenteelliset tekijät ja analysoimme niiden ja yksilön käsitejärjestelmien välistä vuorovaikutusta, osallistumisprosessin todellinen tulkinta on mahdollinen.