Yhteisopettajuus ja joustavat oppimisryhmät yläkoulun matematiikan opetuksen tukena

Kirjoittajat

• Kirsi Makkonen Kasvatustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
• Helena Thuneberg Kasvatustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
• Markku Jahnukainen Kasvatustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
• Risto Hotulainen Kasvatustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.23988/ad.71163

Avainsanat:

matematiikan opetus, yläkoulu, erityisopetus, yhteisopettajuus, joustavat oppimisryhmät

Abstrakti

Tässä artikkelissa raportoidaan kolmivuotisen tutkimusprojektin tuloksia, jossa oppilaiden matematiikan osaamista seurattiin yläkoulun ajan seurannan pääpainon ollessa kymmenjärjestelmän perusteiden hallinnassa. Koekoulussa oppilaiden (n = 153) opetus toteutettiin painotetun opetuksen luokkia lukuun ottamatta oppilaiden oppimistarpeen pohjalta muodostetuissa joustavissa oppimisryhmissä, ja erityisopetuksen työmuotona oli matematiikan aineenopettajan ja erityisopettajan yhteisopetus. Kontrolliryhmän muodosti toisen yläkoulun oppilaat (n = 58). Toistomittauksissa käytettiin Kymppi 2-kartoitusta, ja aineistoa analysoitiin sekä parametrisesti että epäparametrisesti, ja peruskoulun lopussa oppilaiden osaamista arvioitiin parametrisesti myös KTLT-testillä. Tutkimuksen perusteella voidaan arvioida, että oppilaan oppimistarpeen pohjalta muodostetuissa oppimisryhmissä, joissa erityisopetuksen tuki toteutui yhteisopettajuutena, voitiin vahvistaa paremmin heikosti menestyvien oppilaiden kymmenjärjestelmän hallintaa ja peruskoulun matematiikan opetussuunnitelman tavoitteita kuin jos opetus oli toteutettu kiinteissä perusopetusryhmissä osa-aikaisen erityisopetuksen tuella. Merkittävänä tuloksena voi pitää sitä, että koekoulun joustavissa oppimisryhmissä opiskelleiden suoriutumisen ero kymmenjärjestelmän hallinnassa ei kasvanut verrattuna parhaiten menestyneisiin painotetun opetuksen oppilaisiin toisin kuin kontrollikoulussa.

Asiasanat: matematiikan opetus, yläkoulu, erityisopetus, yhteisopettajuus, joustavat oppimisryhmät

 

Supporting upper comprehensive school mathematics curriculum with co-teaching and flexible learning groups

Abstract

This article reports on the findings of the three-year project which followed the participating pupils’ mathematical skills, with a main emphasis placed on the decimal system, throughout their upper comprehensive school curriculum (Finnish grades 7 – 9). The teaching at the main study school (n = 153) was conducted in flexible study groups according to the pupils’ learning needs, unless the pupil was part of a weighed curriculum. The teaching form of work for the special education was the co-teaching method of the mathematics subject teacher and the special education teacher. The second upper comprehensive school of the district acted as a control study school (n = 58). The Kymppi 2-mapping was used during the repeated measurements. The material has been processed both parametrically and nonparametrically. The pupils’ abilities were also evaluated at the end of their upper comprehensive school studies parametrically with the KTLT-test. The study results suggest that study groups based on the pupils’ learning needs, and conducted with the co-teaching method, showed greater improvement in the pupils’ ability to comprehend the decimal system. Those placed in set study groups with part-time special education displayed a weaker comprehension of the decimal system. The most significant finding was that the performance difference at the main study school between the flexible learning groups did not increase compared to the weighed study groups, unlike at the control study school.

Keywords: teaching mathematics, upper comprehensive school, special education, co-teaching, flexible learning groups