Jakob Wegelius: ”Joitakin havaintoja latinan kielen oppimismetodista”. Johdanto ja käännös
Avainsanat:
Turun akatemia, latinan opetus, Jacob Wegelius, Pehr KalmAbstrakti
Wegeliuksen väitöskirja liittyy Turun akatemiassa virinneeseen huoleen latinan kielen heikoista oppimistuloksista. Kasvatusopilliset huomiot valtasivat jalansijaa akateemisessa maailmassa 1700-luvun aikana, jolloin alettiin enenevissä määrin ajatella, että kieliopin ulkolukuun perustuva opetus ei välttämättä ollut tehokkain tapa kartuttaa oppilaiden kielitaitoa. Tästä huomauttaa jo kaunopuheisuuden professori Henrik Hassel vuonna 1747 ilmestyneissä teeseissään, joissa hän puolustaa havainnollistavien esimerkkien käyttöä ja mainitsee, että kielten opetuksessa on tyydyttävä mahdollisimman harvojen sääntöjen esittämiseen. Opetusmenetelmien tehostaminen liittyy hyödyn aikakauden pyrkimykseen olla tuhlaamatta aikaa hedelmättömiin opintoihin, mutta yhtä lailla kehitys heijastelee myös uushumanistista ajattelutapaa. Kieliopin ylivallasta haluttiin eroon, jotta kyettäisiin paremmin huomioimaan klassisten teosten sisällöllisiä ja taiteellisia arvoja.
