Kätilötyö suomalaisten naisten ensimmäisenä koulutusalana

Kirjoittajat

• Kirsi Vainio-Korhonen Turun yliopisto

Avainsanat:

naisten ammatit, kätilö, ammattikunnat

Abstrakti

Ruotsin ajan viimeiselle vuosisadalle tultaessa kätilöammattia voi jo monella tapaa verrata ammattikuntalaitoksen alaisiin käsityöläisammatteihin, joissa mestarit, kisällit ja oppipojat muodostivat sosiaalisia, koulutuksellisia ja taloudellisia yhteenliittymiä. Myös kätilöiden keskuu­dessa oli oppilaita ja mestarittaria. Kätilötyötä kuvattiin muiden ammattialojen tapaan sanoilla ammatti ja taito, vaikka naisten töitä muutoin kutsuttiin askareiksi. Tukholman kätilöi­den ammatti­kunta keräsi käsityöläisten yhteenliittyminen tapaan jäseniltään varoja kirstuun tai laatikkoon ja yritti huolehtia iäkkäistä jäsenistään. Ammatti alkoi myös periytyä äidiltä tyttärelle samalla tavalla kuin vaikkapa suutarin tai räätälin työ isältä pojalle.

Koulutettujen kätilöiden työ alkoi 1700-luvun kuluessa täyttää myös joitakin modernin profession tunnusmerkkejä. Työ oli lakien säätelemää ja itsenäistä ja sen tärkeyttä perusteltiin yhteisellä hyvällä, synnyttäjien ja vastasyntyneiden terveyden paranemisella. Se perustui sekä teoreettiseen tietoon että harjoitteluun ja tarjosi mahdollisuuden tutkinnon suorittamiseen. Tutkinnon suorittaneet rekisteröitiin kätilömatrikkeliin. Myös kätilöt itse korostivat ammatillista statustaan ja pyrkivät häätämään kouluttamattomat apuvaimot reviiriltään. Tässä heillä oli viranomaisten tuki. Ammattilaisten liikkuvuutta pidetään niin ikään professionaalina piirteenä. Tutkimani kätilöt olivat kysyttyjä työntekijöitä, jotka muuttivat kaupungista ja jopa valtakunnasta toiseen, Suomesta etenkin Venäjän kaupunkeihin.