Sarjakuvan metafiktiivisyys 1920- ja 1930-lukujen Suomessa – tapaus Junnu
Abstrakti
Artikkelissa tarkastellaan 1920- ja 1930-luvuilla julkaistua suomalaista Junnu-sarjakuvaa metafiktion näkökulmasta. Historialliseen poetiikkaan perustuvan analyysin avulla esitetään, että metafiktio toimi sarjakuvan keinona sitouttaa lukija osaksi julkaisualustan eli Suomen Kuvalehden tavoittelemaa lukijaperhettä. Junnun metafiktiossa korostui käsikirjoittaja Veli Giovannin ja sarjakuvan lukijoiden välinen vuorovaikutus, jossa lukijat pääsivät osalliseksi todellisuuden ja fiktion välistä rajaa hämärtävää metafiktiivistä leikkiä. Artikkelissa hyödynnetään sarjakuvatutkija Roy T. Cookin kehittämää metasarjakuvien typologiaa ja retorisen kertomusteorian ajatuksia kertomuksen kommunikaatiosta ja tulkinnasta. Keskeisiä metafiktion keinoja Junnussa ovat sarjakuvahahmon tietoisuus itsestään sarjakuvahahmona, tekijöiden kuvaaminen sarjakuvahahmoina, sarjakuvan formaalien elementtien manipulaatio ja Cookin malliin kuulumaton lukijan roolin korostaminen. Erään aikansa suosituimman ja kulttuurisesti merkittävän sarjakuvan analyysin avulla artikkeli osoittaa, kuinka sarjakuvan ilmaisu- ja kerrontakeinot – sekä niihin liittyvät ilmiöt, kuten metafiktio – ovat sidoksissa historiallisiin ja kulttuurisiin konteksteihin.
