”Konservatiivinen Ullanlinna, ei mikään poptähtipesäke”

Paikannimet henkilöhahmojen luonnehtijoina suomalaisessa rikoskirjallisuudessa

• Milla Juhonen Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.30665/av.143039

Avainsanat: rikoskirjallisuus, paikannimet, kirjallisuusnimistö, henkilöhahmot, luokkateoria crime fiction, place names, characterization, literary onomastics, class theory

Abstrakti

Artikkeli tarkastelee neljässä suomalaisessa rikosromaanissa esiintyvää paikannimistöä. Analysoitavana ovat Outi Pakkasen Marius (2014) ja Helmimies (2019), Harri Nykäsen Leijonakuningas (2013) ja Matti Laineen Pahuuden hinta (2017). Kielitieteellisen nimistöntutkimuksen ja kirjallisuudentutkimuksen metodeja yhdistävässä analyysissa selvitetään sitä, millä tavoin paikannimet osallistuvat teosten henkilöhahmojen epäsuoraan esittämiseen.

Artikkelissa analysoidaan paikannimien roolia henkilöhahmojen epäsuorassa esittämisessä kahdesta eri näkökulmasta. Ensin tarkastellaan sitä, millä tavoin paikannimet asettavat vastakkain Helsingin eteläiset arvoalueet ja kantakaupungin ulkopuoliset lähiöt. Luomalla vastakkainasetteluja eri alueiden välille paikannimet nostavat romaanien henkilöhahmot osaksi luokan ja nousukkuuden keskusteluja, kun henkilöhahmojen sosiaalista liikehdintää kuvataan asuinpaikan muutoksen avulla. Toiseksi tarkastellaan sitä, miten henkilöhahmojen asuinkatujen nimet luonnehtivat hahmoja. Henkilöhahmojen asuinkatujen nimet kuvailevat moniulotteisesti niin hahmojen luonteenpiirteitä kuin menneisyyttä ja nykytilannetta. Nimet myös sisältävät viittauksia teoksien tulevista juonenkäänteistä.