Kertomusten eettinen potentiaali ja vaarat: kuusi mittapuuta
Abstrakti
Artikkeli esittää heuristisen mallin kertomusten eettisen potentiaalin ja vaarojen erittelyyn ja arvioimiseen. Se edustaa kontekstualisoivaa lähestymistapaa, jonka mukaan kertomusmuoto itsessään ei ole eettinen tai epäeettinen, vaan kertomusten eettinen merkitys muotoutuu niiden kertomisen, tulkinnan ja käytön konteksteissa – osana kulloistakin maailmallista tilannetta, jossa ne toimivat. Artikkelissa tutkitaan tästä näkökulmasta erilaisia tapoja, joilla kertomukset voivat olla eettisesti arvokkaita tai ongelmallisia. Artikkelin esittämä heuristisen malli tarjoaa välineitä analysoida ja arvioida kertomusten eettistä potentiaalia ja vaaroja kuudesta näkökulmasta kysymällä, 1) laajentavatko vai supistavako kertomukset mahdollisen tajuamme, 2) kehittävätkö vai hämärtävätkö ne itseymmärrystämme, 3) edistävätkö vai haittaavatko ne toisten kokemusten ymmärtämistä niiden ainutkertaisuudessa, 4) osallistuvatko ne osallistavien vai poissulkevien kerronnallisten välitilojen rakentamiseen, 5) kehittävätkö vai heikentävätkö ne kykyämme tarkastella maailmaa eri näkökulmista ja 6) toimivatko ne eettisen tutkimisen vai dogmatismin muotoina. Dikotomioiden sijaan tarkoitus on rakentaa janoja, jotka auttavat sekä fiktiivisten että ei-fiktiivisten kertomusten eettisen ulottuvuuden erittelyssä. Artikkelissa mallia testataan analysoimalla sen valossa pohjoismaisen lehdistön lokakuussa 2017 julkaisemaa Sofi Oksasen avointa kirjettä Melania Trumpille. Mallin tarjoamat kuusi näkökulmaa auttavat tuomaan esiin Oksasen kirjeen ambivalentin kompleksisuuden ja erittelemään differentioidusti tapoja, joilla kirje yhtäältä tekee näkyväksi alistavia kulttuuristen tarinamallien mekanismeja ja toisaalta itse sortuu näiden mallien uusintamiseen. Samalla analyysi osoittaa tutkijan kriittisen itsereflektion merkityksen sekä sen, ettei mallia tulisi käyttää yksinkertaiseen kertomusten eettiseen pisteyttämiseen arviointijanoilla. Kertomusten eettisesti relevanttien ulottuvuuksien erittelyyn tarkoitettua mallia sovellettaessa on tärkeää muistaa, että kertomusten monisyisyyden ymmärtäminen vaatii viime kädessä pikemmin tulkintaa kuin lokerointia.
