Laura Ruohosen Sotaturistit – pasifistinen satiiri?
Abstrakti
Artikkelissani tutkin Laura Ruohosen Sotaturistit-näytelmää (2008) satiirin viitekehyksessä. Satiirille on tyypillistä selkeä kohde, johon kritiikki tai aggressio kohdistuu, sekä humoristinen ja leikittelevä käsittely ja muoto. Näytelmän historiallinen konteksti liittyy Krimin sotaan (1854–1856), ja sen keskiössä on ruotsalainen turistiryhmä, joka matkaa laivalla sotatapahtumien perässä. Sotaturistien perusjuoni on synkkä, mutta näytelmään syntyy komiikkaa etenkin kärjistettyjen henkilöhahmojen, koomisten tilanteiden ja hulvattoman dialogin välityksellä. Näytelmä alkaa huumorin sävyttämänä, mutta pikkuhiljaa sävyt synkkenevät, ja väkivalta alkaa kohdentua näytelmän keskeisiin henkilöihin. Näytelmässä on vain kaksi naishahmoa, jotka selviytyvät sodasta omalla tavallaan. Nuoren Ingen kautta näytelmän loppuun tulee toivon pilkahdus paremmasta. Näytelmän mieshahmoista lähes kaikki ovat koomisia karikatyyrejä: he ovat sotahulluja, jotka ihannoivat sotaa ja siihen liittyvää väkivaltaa. Näytelmässä korostuu sodan ja väkivallan sukupuolittunut luonne. Sotaturistit näyttäytyy pasifistisena aatedraamana, joka nostaa esille toisaalta sodan absurdiuden, toisaalta se haastaa pohtimaan yleisemminkin sukupuolittunutta väkivaltaa ja väkivallan viihteellistymistä. Näytelmän satiiriset keinot kärjistävät ja nostavat tunnetasolla pintaan näytelmän teemoja.
