Elämä on matka: Elämänkulun käsitteellistäminen karjalaisessa rituaalirunoudessa

  • Eila Stepanova

Abstrakti

Elämä rinnastetaan matkantekoon, matkaamiseen monissa kulttuureissa ja kieliympäristöissä. Elämä on matka -metaforaa on käytetty ajattelumallina kuvaamaan elämää prosessina, jolla on alku (syntymä), keskiosa (elämän eri vaiheet) ja loppu (kuolema). Artikkelini keskittyy tarkastelemaan karjalaisessa rituaalirunoudessa (itkuvirsissä ja loitsuissa) heijastuvaa ja niissä luotua käsitystä elämästä matkana. Karjalaisessa rituaalirunoudessa elämä ymmärretään hyvin konkreettisena matkaamisena tämänpuoleisessa ja tuonpuoleisessa sekä näiden kahden maailman välillä. Tuonpuoleinen ja sen olijat ovat olleet aina tavoitettavissa, näkyvään maailmaan kietoutuneina muodostaen yhtenäisen kokonaisuuden. Tämänpuoleiset ja tuonpuoleiset tiet ja matkat risteytyvät ihmisen elämässä ja elämän käännekohdissa. Risteyskohdissa tulee suorittaa symbolisia, merkityksellisiä toimia, joilla varmistetaan tuonpuoleisen matkojen, teiden ja rajojen onnistunut ylittäminen. Siirtymät jokaisessa elämänvaiheessa − syntymässä, avioitumisessa, synnytyksessä, sotaan lähtiessä ja kuolemassa − on käsitetty runoudessa ja rituaalisissa toimissa siirtyminä maailmojen välillä. Siirtyminen oli fyysistä liikettä tämänpuoleisen ja tuonpuoleisen välillä. Kuolema päätti tuonpuoleisessa alkaneen elämän kaaren, jolloin ihminen palasi oman suvun vainajien luo ja muuttui esi-isäksi, syntysiksi.

Julkaistu
2015-05-21
Viittaaminen
Stepanova, E. (2015). Elämä on matka: Elämänkulun käsitteellistäminen karjalaisessa rituaalirunoudessa. Elore, 22(1). https://doi.org/10.30666/elore.79181
Osasto
Teemanumeron artikkelit