Yliluonnollista vai patologista

Kirjoittajat

• Kaarina Koski

DOI:

https://doi.org/10.30666/elore.79241

Abstrakti

Kummille ja selittämättömille kokemuksille esitetään monenlaisia tulkintoja; tämä artikkeli keskittyy yliluonnollisten tulkintojen ja kokemusten medikalisoinnin väliseen suhteeseen Suomen esiteollisessa kansanuskossa ja nykypäivän keskusteluissa. Taustaksi esitellään eurooppalaista hulluuden historiaa ja hulluuden yliluonnollisia ja naturalistisia selityksiä. 1600-luvulta lähtien lääketieteelliset selitykset ovat vähitellen syrjäyttäneet yliluonnolliset tulkinnat. Tämä artikkeli lähestyy rajaa mentaalisten ongelmien ja henkisen herkkyyden välillä epäselvänä ja kulttuurisesti rakentuneena. Suomen esiteollinen kansanusko pitää niin sanottujen näkijöiden kokemia yliluonnollisia olentoja todellisina. Arkistoaineistossa henkilöitä, jotka kokevat näiden olentojen läsnäoloa toistuvasti, voidaan pitää myös hulluina tai mielisairaina. Samalla kuitenkin korostetaan, että hullulla on yhteys yliluonnolliseen. Toisena tapauksena ovat suomalaiset näkemykset kummista kokemuksista internet-keskusteluissa ja kokijoiden tutkijoille lähettämissä kirjeissä. Nykyään yliluonnollisten tulkintojen perinne on menettänyt merkityksensä. Kokemukset, jotka ovat tieteellisen maailmankuvan vastaisia, liitetään yhä useammin mielenterveyden ongelmiin etenkin maallikoiden kirjoittamissa internet-kommenteissa. Ne, jotka ovat raportoineet kokeneensa henkiolentojen läsnäoloa, kertovat olevansa aisteiltaan erityisen herkkiä mutta mieleltään terveitä. Arkielämässään ne, joilla on ollut kummia tai yliluonnollisia kokemuksia, yleensä salaavat ne leimautumisen pelossa. Kummien kokemusten arviointi on kautta historian heijastanut vallitsevia arvoja, maailmankuvaa ja valtasuhteita. Nykyään etenkin arkikeskusteluissa stigmatisoidaan ja medikalisoidaan kokemuksia, joita pidetään kulttuurisesti sopimattomina.