Folkloristista lingvistiikkaa – Christfrid Gananderin kansanrunokoelman Lypsäjän sanat

Kirjoittajat

• Elina Palola

DOI:

https://doi.org/10.30666/elore.79183

Abstrakti

Kalevalamittaisen kansanrunouden tutkimuksella on Suomessa pitkät perinteet, mutta sen kielestä on viime vuosikymmeninä tehty lingvististä tutkimusta suhteellisen vähän. Tarkastelen artikkelissani kansanrunojen kielen tutkimusta sekä folkloristiikan että lingvistiikan kannalta ja esittelen väitöskirjassani kehittämääni tekstikriittistä menetelmää. Tarkoitukseni on havainnollistaa, kuinka kielitieteellinen folkloristisen näkökulman huomioon ottava tutkimus avaa kryptisiä runomuistiinpanoja uudella tavalla. Syvennyn käsittelemään Christfrid Gananderin kansanrunokokoelman runoa Lypsäjän sanat. Gananderin kansanrunokokoelma syntyi 1700-luvun loppupuolella. Se on ensimmäinen laaja, mutta lähdekriittisesti vaikeasti käsiteltävä kansanrunokokoelma.

Kansanrunoihin kielellisen tutkimuksen aineistona on suhtauduttu kriittisesti, mihin on osin painavat syytkin. Paljolti riippuu kuitenkin kysymyksenasettelusta ja tutkimuksen näkökulmasta, sopiiko vanha runo kielellisen tutkimuksen aineistoksi. Tässä artikkelissa jo yhden runon ja sen muutamien vaikeasti avautuvien säkeiden tulkinnan kautta saan vahvistusta väitöskirjani havaintoihin Gananderin runoaineiston laadusta. Gananderilla on selvästi ollut monista runoista hallussaan useita eri versioita, kopioita ja toisintoja – arvokkaita muistiinpanoja, joita ei ole meidän päiviimme muualla säilynyt ja joita aikalaisilla ei ole välttämättä edes ollut hallussaan. Analyysin avulla myös Lypsäjän sanojen monimutkainen maailma ja sen haastaviksi osoittautuneet säkeet avautuvat.

Runokielen perusteellinen tarkastelu täydentää ja monipuolistaa fennististä tutkimusta. Näkisin hyödylliseksi rakentaa uudelleen folkloristiselle ja fennistiselle keskustelulle sellaista vielä 1900-luvun alkupuolella vallinnutta yhteyttä, joka tukisi molempia tieteenaloja vanhan suomalaisen kansanrunon tutkimuksessa.