Eeppisen runolaulun skeema, aihelmat ja uutta luova muuntelu
DOI:
https://doi.org/10.30666/elore.143850Nyckelord:
runolaulu, luovuus, skeemat, aihelmat, kertomarunot , suullinen kompositioAbstract
Elias Lönnrot loi Kalevalan kertomusrungon pohjoisilta karjalais-suomalaisilta alueilta tallennetun eeppisen runolaulun pohjalta. Myöhemmin runsaaksi muodostuneen aineiston tutkimukseen syntyi suomalainen koulukunta, jonka analyysin ytimessä oli variaatio. Variaatio käsitettiin yleensä mekaaniseksi, eikä laulajien luovaa toimintaa pyritty dokumentoimaan tai tutkittu. Laaja aineisto on myöhemmin mahdollistanut runolaulututkimuksen yhä uusista näkökulmista. Eeppisen komposition perusteita on kuitenkin vertailevasti tutkittu lähinnä paremmat lähdetiedot sisältävillä Länsi-Inkerin aineistolla (Kuusi 1983; Harvilahti 1992).
Tässä artikkelissa jatkan suullisen komposition perusteiden analyysiä aineistonani pohjoisten runoalueiden eeppinen runolaulu. Tarkastelen kertomusten rakennetta, variaatiota ja luovaa muuntelua Anna-Leena Siikalan (1984) ja Lauri Harvilahden (1992) tapaan skeemateorian valossa. Havainnollistan skeeman käsitettä ja eeppisen skeeman toteutuksessa olennaisia sisältöyksiköitä, aihelmia, esimerkkiaineistolla Vienan Arhippa Perttusen ja Aunuksen Simana Kyöttisen Kilpalaulanta-runoista. Aihelmat ovat tyypillisesti kahden–kuuden säkeen yksiköitä, jotka perustuvat kiteytyneeseen ainekseen, mutta mahdollistavat laajan variaation. Käsitettä on käytetty loitsujen ja lyriikan analyysissä (Siikala 1992; Timonen 2004). Näissä lajeissa runon temaattinen sisältö koostuu aihelmista ilman kerronnallista runkoa. Esitän, että aihelmat toimivat myös epiikan sisältöyksikköinä – sillä erolla, että niiden johdantona on usein kerronnan rakenteita, kuten puheenvuoron ilmauksia. Rakenneyksikön ylirajaisuus mahdollistaa runolaululle tyypillisen aihelmien ja formulaisen aineksen liikkeen lajien rajojen yli. Artikkelin kolmantena teemana on luova muuntelu, jossa runon skeema olennaisesti muuttuu. Tällaisena tapauksena analysoin Kyöttisen Kilpakosinta-runoissaan toteuttamaa uuden aineksen sulauttamista.
##submission.downloads##
Publicerad
Referera så här
Nummer
Sektion
Licens
Copyright (c) 2024 Venla Sykäri
Det här verket är licensierat under en Creative Commons Erkännande 4.0 Internationell-licens.
Tidskriften följer den så kallade "diamantmodellen" för öppen publicering: tidskriften tar inte ut några avgifter från författarna, och de publicerade texterna är omedelbart fritt tillgängliga på vetenskapstidskrifternas Journal.fi-plattform. Genom att skicka in en artikel till Elore för publicering godkänner författaren från och med september 2024 att verket publiceras under licensen CC BY 4.0. Enligt licensen får andra kopiera, sprida, distribuera och visa det upphovsrättsskyddade verket och eventuella bearbetade versioner av det, under förutsättning att de anger licensen, den ursprungliga publikationen (länk eller referens) och författaren som originalupphovsperson. Alla gjorda ändringar måste anges.
Upphovsrätten till texterna förblir hos författarna, och parallellpublicering är tillåtet. Detta gäller även texter som publicerats före september 2024. Publiceringsinformationen från Elore ska synas i parallellpubliceringen.
Användningslicensen för metadata till publicerade artiklar är Creative Commons CC0 1.0 Universal.