Kansalliset tieteet, etnomusikologia ja liikkuvan maailman problematiikka

Författare

• Tarja Rautiainen-Keskustalo

DOI:

https://doi.org/10.30666/elore.79220

Abstract

Artikkelissa tarkastellaan etnomusikologia-oppiaineen kotouttamista Suomeen 1970-luvulla. Kotouttamisella tarkoitetaan prosessia, jossa kansainvälisiä virtauksia ei vain omaksuta, vaan niitä muokataan toimijoiden omien pyrkimysten ja paikallisten erityisolosuhteiden ohjaamina. Tarkastelun kohteena on Tampereen kansanperinteen arkiston perustaneen Erkki Ala-Könnin toiminta sekä etenkin ”Kansanperinne, erityisesti kansanmusiikki” -oppiaineen perustaminen Tampereen yliopistoon. Oppiaineessa yhdistyi elementtejä etnomusikologian kansainvälisistä virtauksista, musiikkitieteestä ja perinnetieteistä. Analysoin sitä miten oppiaineen perustaminen sijoittui yhtäältä perinnetieteellisiin ja toisaalta ajan yhteiskuntatieteellisiin keskusteluihin. Väitän että etnomusikologian kotouttamista leimasi metodologinen nationalismi, joka merkitsi sitä, että etusijalle tarkastelussa nousi kansallisen kulttuuriperinteen vaaliminen, vaikka perinteen moninaisuutta ja muuttuvuutta tuotiin myös esiin. 2010-luvulle tultaessa metodologisen nationalismin piirteet ovat nousseet erityisen tarkastelun kohteeksi, koska kysymys etnisyydestä on voimakkaasti politisoitunut. Tässä tilanteessa, kulttuurin käsitteen pirstoutuessa, etnomusikologinen tutkimus on joutunut miettimään uudelleen lähtökotiaan. Tarkastelun keskiössä on vuonna 1965 julkaistu Kansallisten tieteiden kehittämisohjelma, jota pidän alkuna etnomusikologian kotouttamisprosessille. Tämän lisäksi tutkimusaineistona on käytetty Erkki Ala-Könnin toimintaan liittyviä arkistoaineistoja.