Videovälitteisten etätapaamisten uudistamat vuorovaikutuksen normit joustavuuden näkökulmasta
Avainsanat:
etätyö, videovälitteiset etätapaamiset, diskurssianalyysi, työhön sitoutuminen, itseohjautuminenAbstrakti
Työyhteisöjen vuorovaikutuksen käytännöt ovat perinteisesti muodostuneet lähitapaamisissa, joihin pohjautuvat myös työyhteisöissä jaetut näkemykset vuorovaikutuksellisista ihanteista. Aiempi tutkimus on korostanut autonomian lisäävän työhön sitoutumista, mutta keskustelua on käyty vähän siitä näkökulmasta, miten työn autonomiaa toteutetaan pandemian myötä muuttuneessa työelämässä, jossa vasta rakennetaan uusia käytäntöjä. Videovälitteiset etätapaamiset eri muodoissaan ovat työyhteisöjen vuorovaikutuksen nykyisiä käytäntöjä. Tutkimuksessamme lähestymme videovälitteisiä etätapaamisia vuorovaikutustilanteina, joihin rakentuu sisään jännite työyhteisön normien ja joustavuuden välille. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää videovälitteisten etätapaamisten uusintamien normien joustavuutta erityisesti niihin osallistuvan yksilön itsensä johtamisen näkökulmasta.
Tutkimusta varten kerättiin ihmisten kokemuksia videovälitteisiin etätapaamisiin osallistumisesta totunnaisesta poikkeavasti. Videovälitteisiä etätapaamisia lähestymme kriittisen diskurssianalyysin kautta kulttuurisina ja sosiaalisina käytäntöinä, jotka pohjautuvat lähitapaamisista opittuihin normeihin ja odotuksiin. Tunnistimme, että osallistumista määritellään neljällä eri tasolla: suhteessa tilaan, asiaan, toimintaan tai aikaan. Videovälitteisessä etätapaamisessa yksilölle
mahdollistuu laajempi tila arvioida omaa sitoutumisen ja osallistumisen tasoa, jonka seurauksena yksilön sitoutuminen joko vahvistaa tai etäännyttää etätapaamisesta ja heijastaa osallistumiseen.
