Maankäyttösopimukset tiivistyvän kaupungin työkaluna - suunnittelun vaikutus rahavirtoihin
Tapaustutkimus Espoo
Avainsanat:
maankäyttösopimukset, kaupunkisuunnittelu, maankäyttöpolitiikka, kuntatalous, rakennustypologiaAbstrakti
Artikkeli tarkastelee maankäyttösopimusten roolia osana tiivistyvän kaupungin maankäyttöpoliittista kokonaisuutta Espoon tapaustutkimuksen avulla. Maankäyttösopimukset ovat Suomessa vakiintunut väline, jolla ohjataan yhdyskuntarakennetta ja rahoitetaan kunnallistekniikkaa, mutta ne kytkeytyvät myös poliittisiin ja institutionaalisiin jännitteisiin. Tutkimus yhdistää institutionaalisen suunnitteluteorian, agonistisen politiikkateorian ja yhdyskuntatalouden näkökulmat. Kvantitatiiviset tyyppilaskelmat kahdelta alueelta osoittavat, että eri rakennustypologiat (matalatiivis ja korkeatehokas) tuottavat Espoolle taloudellisesti samankaltaisia lopputuloksia, vaikka varallisuuden jakautuminen maanomistajien kesken eroaa. Tulosten mukaan matalatiiviys voi joissain tapauksissa olla taloudellisesti vähintään yhtä kestävä ratkaisu kuin korkeatehokkuus. Artikkeli korostaa avoimen talouskeskustelun ja sopimusneuvottelujen merkitystä osana demokraattista kaupunkikehitystä.
