Yhteistyön esteitä ja palvelujärjestelmän muutostarpeita – hyvinvointialueiden palvelujohtajien näkemyksiä ikääntyvien kehitysvammaisten tukemisesta
Mots-clés :
kehitysvammaisuus, vammaispalvelut, ikääntyvien palvelut, johtaminen, systeeminen muutosRésumé
Yksilökeskeinen tuki on muodostunut entistä vahvemmin vammaispalvelujen järjestämistä ohjaavaksi periaatteeksi uuden vammaispalvelulain myötä. Tässä artikkelissa tarkastellaan hyvinvointialueiden edellytyksiä järjestää yksilökeskeistä tukea ikääntyville kehitysvammaisille henkilöille. Tavoitteena on tuottaa tietoa tekijöistä, jotka palvelujen järjestäjien näkökulmasta estävät tai edistävät yksilökeskeistä tukea kehitysvammaisten henkilöiden siirtymässä vanhuuden eläkeläisyyden vaiheeseen. Aineistona käytetään hyvinvointialueiden vammais- ja ikääntyvien palvelujen johtajien fokusryhmäkeskusteluja, joita analysoidaan sisällönanalyysin menetelmin. Tulosten mukaan hyvinvointialueiden palvelujohtajat tunnistavat palvelujärjestelmän eri osa-alueilla sekä yksilökeskeisyyttä estäviä että edistäviä tekijöitä ja olosuhteita. Palvelujohtajat tasapainoilevat työssään hallinnollisten vaateiden ja ammatillisen arvopohjan velvoitteiden välillä. Tässä tilanteessa yksilökeskeisen tuen toteutuminen edellyttää johtajien näkemyksen mukaan palvelujen perusteina olevien lakien joustavaa yhteensovittamista, eri hallinnonalojen välisen yhteistyön tiivistymistä ja osaoptimoinnista luopumista sekä ikääntyvien kehitysvammaisten ihmisten näkemistä yhdenvertaisina kuntalaisina, ei pelkästään heidän vammansa kautta.
