Neuvostorakenteiden perinnöistä ja elpymistä nyky-Valko-Venäjällä
Belarusian State-Affiliated Youth Organizations and the Legacy of the Communist Youth League
Avainsanat:
Valko-Venäjä, autoritäärinen hallinto, neuvostoajan perintö, legitimaatio, järjestötAbstrakti
Kolme vuosikymmentä Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen kommunismin perintöjä (legacies) koskevan tutkimuksen ohella on kasvanut keskustelu elpymisistä (revivals) ja elvyttämisestä (revivalism), millä tarkoitetaan menneen ajan yhteiskuntajärjestelmän erilaisten elementtien palaamista – ja palauttamista – nykyhetken kontekstissa. Tutkijoiden parissa ei kuitenkaan ole selvyyttä siitä, mikä yhdistää ja erottaa elpymiset perinnöistä, minkä lisäksi elpymistä koskevaa tutkimuskirjallisuutta on vielä vain vähän. Tämä artikkeli luo viitekehyksen kommunistisen aikakauden rakenteiden elpymisen analysoinnille ja käsittelee Valko-Venäjän valtiollisia nuorisojärjestöjä. Tutkimuksen aineisto koostuu arkistolähteistä, sanomalehtiartikkeleista, järjestöjen omista julkaisuista, Aljaksandr Lukašenkan julkilausumista, järjestöaktivistien haastatteluaineistosta sekä kirjoittajan etnografisista kenttäpäiväkirjamerkinnöistä, joita tarkastellaan laadullisen sisältöanalyysin menetelmin. Artikkelissa esitetään, että elpymisillä on kaksi erityispiirrettä: ne ovat riippuvaisia aktiivisesta elvyttävästä toimijasta ja nojaavat perintönarratiiviin olemassaolonsa oikeuttamiseksi. Vaikka elpymät ovat lähtökohtaisesti hauraita, niiden vaikutus yhteiskuntaan voi silti olla huomattava niiden laajuuden ja pitkäikäisyyden vuoksi.
Three decades after the collapse of the USSR, revivals, defined as elements of the past that have been brought back to life, continue to puzzle scholars who work on legacies in general and Soviet legacies in particular. Yet there is no consensus on what unites and differentiates revivals from legacies, and little prior research into revivals in particular. By using stateaffiliated youth organisations of post-Soviet Belarus as a case study, this article develops a framework for analysing the revivalism of communist-era structures. It presents insights from thematic analysis applied to a variety of data, ranging from archive material, organisations’ publications, and President Alyaksandr Lukashenka’s public statements to interviews with organisation activists and the author’s ethnographic field notes. The article argues that a revival is characterised by its dependence on the reviving agent and its reliance on a legacy narrative for the purposes of legitimisation. Although revivals are fragile by default, their impact on contemporary society can be considerable, given their scope and longevity.
