Ystävyyskaupunkikokoukset maailmanpolitiikan kaltevalla rajapinnalla
Avainsanat:
ystävyyskaupunki, ystävyystoiminta, ystävyyskaupunkikokous, ulkopolitiikka, ystävyysseuraAbstrakti
Suomen ja Neuvostoliiton kaupunkien välinen ystävyystoiminta alkoi Stalinin kuoleman jälkeen 1953. Aloite tuli Suomen taholta ja välikätenä toimi Suomi-Neuvostoliitto-seura. Ensimmäinen suuri kaikkien ystävyyskaupunkien kokous järjestettiin Leningradissa kesällä 1969. Ennen Neuvostoliiton romahdusta pidettiin yhdeksän suurkokousta, vuorokertoina molempien maiden historiallisissa keskuskaupungeissa. Suomessa kokousten järjestelyvastuussa olivat isäntäkaupungin ohella Suomi-Neuvostoliitto-seura ja kuntakenttää edustanut Suomen Kaupunkiliitto, jolla oli pitkä historia toiminnasta kansainvälisessä kaupunkidiplomatiassa. Neuvostoliitossa ystävyyskaupunkikokoukset olivat osa valtiojohtoista, kokonaisvaltaista ulkopolitiikkaa, ja toteutuksista vastasivat Neuvostoliiton ystävyyskaupunkien ja ystävyysseurojen liitot sekä Neuvostoliitto-Suomi-seura. Kokouksia leimasi ankara protokolla, mutta hetkittäin koettiin ”aitoa kansojen välistä ystävyyttä”, kun sadat paikallisvaikuttajat tutustuivat toisiinsa ruohonjuuritasolla ja kotikaupungeissaan.
