Ylirajaiset traumakulttuurit ja Sofi Oksasen Puhdistus
Avainsanat:
Sofi Oksanen, ylirajaisuus, gulag, muistikulttuuritAbstrakti
Tutkin artikkelissani Sofi Oksasen Puhdistusta (2008) ylirajaisen traumakulttuurin näkökulmasta. Keskittyessään Viron lähihistoriaan ja eri sukupolville periytyvän tahallisen ja tahattoman unohtamisen taakkaan Puhdistus tuo esiin Suomessa vähemmälle huomiolle jääneitä Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan traumahistorioita. Tutkin Puhdistusta sekä vastaanoton että teosanalyysin kannalta. Niiden lisäksi nostan esiin kirjailijan roolin yhteiskunnallisen keskustelun herättäjänä. Hyödynnän artikkelissa muisti- ja traumatutkimuksen, ylirajaisuuden tutkimuksen sekä postkoloniaalisen tutkimuksen tuoreimpia näkökulmia. Aluksi kartoitan Itä-Euroopan ylirajaista muisti- ja traumakulttuurien kenttää historioitsija Timothy Snyderin tappotanner-käsitteen (Bloodlands) avulla sekä sijoitan Oksasen ”Gulag-kirjallisuuden” kenttään. Sen jälkeen tarkastelen Oksasta traumakulttuurin kierrättäjänä, joka on julkisissa rooleissa, kirjailijana, kustantajana ja historioitsijana, tuottanut ylirajaista kulttuurista muistia. Käsittelen myös Puhdistuksen herättämää keskustelua muistojen kansallisesta omistusoikeudesta Suomessa ja Virossa. Artikkelini osoittaa, että Oksanen on traumahistorioiden kierrättäjänä ja kansallista lähtökohtaa purkavalla otteellaan hämmentänyt keskustelua kirjallisuudesta historian tuottajana.
In this article, I will study the work of the Finnish-Estonian writer Sofi Oksanen by concentrating on her internationally acclaimed novel, Purge (2008). In Finland, the novel raises the question of the burden of remembering in post-Soviet and Eastern Europe trauma histories in the spirit of new global memory studies, where memories are considered to transfer different social constellations and political contexts. In the article, I study Oksanen’s novel and its reception by bringing together the most recent discussions of trauma theory, transborder studies and postcolonial studies. First, I chart the field of transborder trauma cultures by using Timothy Snyder’s concept of the Bloodlands – by which he refers to the area of Eastern Europe whose populations were subjected to Soviet, Nazi and then again Soviet genocidal practices. Secondly, I discuss Oksanen as a cultural agent, who has dedicated much of her versatile cultural agency to mediating the memory of the 20th-century Soviet terror in Estonia to the Finnish and international public – as a writer, publisher and editor. The analysis of the novel and its reception in both Finland and Estonia enables us to look at Oksanen’s ways of engaging in the debates concerning memory and historical knowledge from a transcultural perspective.
