Zombiuusliberalismin subjektin jäljillä
Itsenmittaamiseen valmentaminen ja itsevastuullisuuden murtumat työelämässä
Avainsanat:
itsenmittaaminen, diskurssianalyysi, työhyvinvointi, uusliberalismi, työhyvinvoinnin edistäminenAbstrakti
Työhyvinvoinnin edistämisessä ovat viime vuosina yleistyneet valmennukset, joissa työntekijät havainnoivat omaa kehoaan digitaalisten mittalaitteiden avulla. Oman kehon mittaamisen on esitetty tuottavan uusliberaalia, laskelmoivaa ja itsevastuullista minuutta sekä siirtävän työelämän ongelmia yksilöiden hyvinvointiprojekteiksi. Toisaalta yhteiskuntatieteellisessä keskustelussa on ehdotettu, että elämme ristiriitojen ja kriisien leimaamassa zombiuusliberalismissa tai siirtymässä kohti uusliberalismin jälkeistä aikaa, jossa myös subjekti voi rakentua uudella tavalla. Tutkimuksessa tarkastelen, millaisia murtumia uusliberaaliin subjektiviteettiin muodostuu työssään itsenmittaamista hyödyntävien työhyvinvointivalmentajien haastatteluissa. Itsen optimoinnin ja itsevastuullisuuden projekti asettuu vain vaivoin kuormittavaan työelämän arkeen. Uusliberaali minuus näyttäytyy haastatteluissa hauraana ja jännitteisenä, mutta kuitenkin tavoiteltavana ideaalina, jonka puolustaminen edellyttää valmentajilta retorista taituruutta. Työelämän kuormittavuus ja kriisit yhtäältä haastavat itsevastuullisuuden logiikkaa ja toisaalta perustelevat sen välttämättömyyttä. Jännitteisyys muistuttaa fragmentaarisen zombiuusliberalismin piirrettä, jossa uusliberalismin kriiseihin tarjotaan lääkkeeksi lisää uusliberalismia. Valmentajien työelämään kohdistama kritiikki osoittaa kuitenkin myös sen, ettei uusliberalisminkaan olosuhteissa syytä kuormittumiseen etsitä vain yksilöstä.
Viittaaminen
Copyright (c) 2023 Kulttuurintutkimus
Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.