Kelan työ- ja opiskelukykyä tukeva kuntoutuspsykoterapia toteutuu eri kestoisena
Abstract
Lähtökohdat: Kela myöntää rahoitusta kuntoutuspsykoterapiaan, jonka tavoitteena on työ- ja opiskelukyvyn palauttaminen tai parantaminen ja työssä pysymisen tai opintojen edistymisen tukeminen. Rahoitusta voi saada enintään kolmelle vuodelle, mutta sitä on haettava erikseen jokaiselle vuodelle. Tässä selvityksessä tarkastellaan 1 - 3 vuotta kestäneen psykoterapiakuntoutuksen toteutumista Kelan palvelutarjonnassa ja kuvataan eri kestoista psykoterapiaa saaneita kuntoutujia.
Menetelmät: Aineisto perustuu tietoihin Kelan sairausperusteisista sekä eläke- ja opintotukietuuksia koskevista rekistereistä, Eläketurvakeskuksen työsuhde- ja työeläketietorekistereistä ja Finanssivalvonnan työttömyysturvaetuudensaaja-rekisteristä. Tähän osatutkimukseen valittiin Kelan psykoterapiakuntoutuksen vuonna 2007 päättäneet 16 - 60-vuotiaat kuntoutujat (N = 3 302). Aineistoa tarkasteltiin kuvailevalla tasolla. Lisäksi työvoimaan kuulumista kolmen vuoden kuluttua psykoterapian päättymisestä mallinnettiin multinominaalisen logistisen regressioanalyysin avulla.
Tulokset: Kelan kuntoutuspsykoterapia toteutui sekä yhden, kahden että kolmen vuoden pituisena melko tasaisesti. Psykoterapiaa saaneista naisia oli miehiä enemmän kestosta riippumatta. Mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt olivat suurimmat diagnoosiryhmät kuntoutuksen kestosta riippumatta. Masennuslääkkeiden käyttö väheni hiukan kuntoutushakemukseen verrattuna, mutta yli puolella kuntoutujista oli niitä vielä psykoterapian päättyessä ja kolmen vuoden seurannassa. Työvoimaan kuulumista kolmen vuoden seurannassa ennustivat sukupuoli, ikä, diagnoosiryhmä, psyykenlääkeostot ja sairauspäivien määrä. Psykoterapian kesto ei ollut yhteydessä työvoimaan kuulumiseen.
Päätelmät: Eri kestoista psykoterapiaa käytetään Kelan rahoittamana, mutta kesto ei näytä vaikuttavan siihen, miten kuntoutuja on työvoimassa psykoterapian päätyttyä tai kolmen vuoden seurannassa. Rekisteritietojen perusteella ei kuitenkaan voida tehdä johtopäätöksiä eripituisten psykoterapioiden taustalla olevista syistä eikä selvittää, miksi eri kestoisiin psykoterapioihin päädytään.
Abstract
Background: The Social Insurance Institution (Kela) provides funding for psychotherapy that aims to maintain or enhance the capacity to work or study. Kela reimburses costs of rehabilitative psychotherapy for up to three years, but a new application has to be submitted separately for each year. In this report, we describe the distribution of the 1–3 years of psychotherapy and show how the difference in the length of psychotherapy characterizes those who receive this benefit.
Methods: We used register data from the Kela health related benefits, retirement security benefits and allowances concerning financial aid for students, the data from earnings-related pensions from the Finnish Centre for Pensions, and the registers of unemployment insurance from the Financial Supervisory Authority of those persons aged 16–60 years who had finished their Kela reimbursed psychotherapy by the end of 2007. The data were analyzed on a descriptive level. In addition, a multinomial logistic regression model was used to analyze which characteristics predict remaining in the labor force in a follow-up three years after the psychotherapy had ended.
Results: The Kela reimbursement for one, two or three years was distributed quite evenly. In all lengths, the proportion of women was higher than men. Mood disorders and anxiety disorders were the most common diagnoses in all lengths of psychotherapy. The proportion of subjects on antidepressants decreased slightly during psychotherapy and in the follow-up. Remaining in the labor force was predicted by gender, age, diagnostic group, psychotropic medication, and amount of days of sickness absence but not by the length of psychotherapy.
Conclusion: Psychotherapy organized by Kela is carried out in one, two, and three years of length, suggesting that this benefit is evidently needed in different lengths.
