Toivon ja toiveikkuuden prosessit ammatillisessa kuntoutuksessa
Nyckelord:
toivo, toiveikkuus, ammatillinen kuntoutus, työllistyminen, työkykyAbstract
Ammatillisella kuntoutuksella pyritään tukemaan työllistymisen, työhön paluun ja työssä jatkamisen edellytyksiä. Työelämätavoitteiden asettaminen voi kuitenkin olla haastavaa tilanteessa, jossa työllistymiseen ja työssä selviytymiseen liittyy moninkertaista epävarmuutta. Tässä kontekstissa on hyödyllistä pohtia toiveikkaan tulevaisuusorientaation ehtoja. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme sitä, millä ehdoilla ammatillinen kuntoutus voi tukea työelämätulevaisuutta koskevaa toivoa. Kysyimme erityisesti, millaiset kuntoutuksen toimintatavat ja prosessit vahvistavat ja millaiset heikentävät toivoa ja toiveikkuutta. Teoreettisena lähtökohtana hyödynnettiin ajatusta toivon erilaisista muodoista, erityisesti tavoitteellisesta toivosta sekä avoimesta toivosta, toiveikkuudesta. Aineiston muodostivat 17 Kelan ammatilliseen kuntoutukseen osallistuneen henkilön teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin hyödyntäen haastattelukohtaista tiivistämistä, induktiivista koodausta sekä yhdistävää, teoriasidonnaista temaattista analyysia. Analyysin perusteella tavoitteellista toivoa vahvistavat kuntoutuksen toimintatavat ja prosessit, joissa varmistetaan työelämään liittyvän päämäärän henkilökohtainen mielekkyys ja tuetaan toimintaa tekemällä merkitykselliseksi koettu suunnitelma. Avointa toivoa ja toiveikkuutta vahvistaa kunnioittava ja kiireetön reflektoinnin tila, joka edesauttaa tulevaisuuden näkymien avartumista. Pystyvyyden tunteen vahvistaminen tukee sekä tavoitteellista että avointa toivoa. Tavoitteellista toivoa heikentävät puolestaan prosessit, joissa asiakkaan omat toiveet ja tavoitteet jäävät validoimatta ja tehdyt suunnitelmat koetaan täten epämielekkäiksi. Avointa toivoa heikentävät kiirehdityiltä tuntuvat siirtymät, epärealistisiksi tai epäselviksi koetut suunnitelmat sekä toiminnan vaihtoehtojen puute tai kaavamaisuus. Toiveikkuuden ylläpitäminen kuntoutuksen jälkeen on erityinen haaste, johon ei usein ole sosiaalista tukea tarjolla.
Abstract
The processes of hope and hopefulness in vocational rehabilitation
Vocational rehabilitation aims to support the conditions of employment, return to work, and remaining at work. However, it can be challenging to set work-related goals in circumstances where getting employment and coping at work contains multiple insecurities. In this context, it is useful to scrutinize the conditions of hopeful future orientation. The aim of this study is to examine under what conditions vocational rehabilitation can support hope regarding one’s working life future. Specifically, we ask what kind of procedures and practices of vocational rehabilitation strengthen or weaken hope and hopefulness. As a theoretical basis, the study utilizes the idea of multiple modes of hoping, especially goal-oriented hope, and open-ended hope, hopefulness. The data consists of thematic interviews of 17 participants of Kela's vocational rehabilitation. Data was analyzed by interview-specific summarizing, inductive coding, and a unifying, theory-bound thematic analysis. Based on the analysis, goal-oriented hope is strengthened by practices and processes that ensure the personal meaningfulness of the working life goal and supporting action by making a plan perceived as relevant. Open-ended hope and hopefulness are strengthened by creating a respectful and unhurried space for reflection, supporting perceived future views. Reinforcing the sense of capability enhances both goal-oriented and open-ended hope. Goal-oriented hope is, in turn, degraded by processes in which the customer’s wishes and goals are not validated, and thus the plans created are perceived as unmeaningful. Open-ended hope is degraded by transitions felt as rushed, by plans perceived as unrealistic or unclear, and by the lack or by the normativity of options to action. Maintaining hopefulness after rehabilitation is a specific challenge for which social support may not always be available.
Keywords: hope, hopefulness, vocational rehabilitation, employment, work ability
