Feministisiä fantasioita ja vastentahtoista todistamista – naisinen katse elokuvan kentällä
Abstrakti
Feministisen elokuvatutkimuksen teoria miehisestä katseesta (male gaze) on levinnyt laajalle niin akateemisen tutkimuksen kuin yleistajuisenkin puheen piirissä. Feministisessä tutkimuksessa miehisellä katseella viitataan niihin elokuvan muotoihin ja keinoihin, joiden nähdään toimivan patriarkaalisen vallan ja kontrollin mekanismeina. Usein feministinen elokuvatutkimus tarkastelee miesten tekemää, naisiin kohdistuvaa symbolista ja rakenteellista väkivaltaa, joka on elokuvissa yleistä.
Viime vuosina naistekijät ovat ottaneet enemmän tilaa elokuvan kentällä. Näin tarve ymmärtää elokuvan sukupuolittavaa logiikkaa naisista ja naisisuudesta lähtöisin on myös kasvanut. Tämä näkyy myös siinä, että käsitteen naisinen katse (female gaze) käyttö on lisääntynyt yleisessä kulttuuripuheessa. Tässä artikkelissa tutkin sitä, miten naisinen katse on tänä päivänä mielekästä ymmärtää feministisessä elokuvatutkimuksessa.
Tutkin artikkelissa ensin naisisen katseen käsitteen historiaa. Naisinen katse on feministisen elokuvatutkimuksen piirissä enemminkin kattotermi. Eri näkemyksiä yhdistää feministisen elokuvateorian viitekehys ja ymmärrys siitä, että naisinen katse on vastaus tai reaktio miehisen katseen teoriaan. Käsitteen historiallisen paikantamisen jälkeen tutkin naisista katsetta tänä päivänä aineistonani kolme naistekijän draamaelokuvaa – Jennifer Kentin The Nightingale (Australia 2018), Céline Sciamman Nuoren naisen muotokuva (Portrait de la Jeune Fille en Feu, Ranska 2019) ja Kelly Reichardtin First Cow (Yhdysvallat 2020) – metodinani elokuvissa ilmenevien katsomisen, näkemisen ja näyttämisen suhteiden muodon ja kerronnan analyysi.
Tarkastelukohteissani naisinen katse keskustelee patriarkaalisen hegemonian tuottaman rakenteellisen ja symbolisen väkivallan kehyksen kanssa ja pyrkii sellaisiin muotoihin ja rakenteisiin, jotka eivät toisinna tätä väkivaltaa kritiikittömästi elokuvan kuvastoissa. Ehdotan, että naisinen katse on elokuvassa mielekäs käsittää naisisesta asemasta puhumisena, katsomisena ja olemisena, joka neuvottelee elokuvakulttuurin konventioiden kanssa feminististen esteettisten strategioiden avulla.
Avainsanat: naiskatse, mieskatse, miehinen katse, feministinen elokuva, symbolinen väkivalta
Feminist fantasies and reluctant witnessing – the female gaze in cinema
The feminist film theory of the male gaze is widespread both in academic and lay contexts. In feminist film studies male gaze is understood as a cinematic form and a narrative technique that functions as a patriarchal technology of control. As a result, feminist film studies often employ a critical lens to the study of the symbolic and structural violence towards women by men in cinema.
Recently, female filmmakers have started gaining more space in cinema. Thus, the need to understand the gendering logic of cinema from a female perspective has increased. The concept of the female gaze has appeared in lay contexts to designate this. In this article, I examine how the female gaze could best be conceptualised today in feminist film studies.
The article explores the genealogy of the concept of the female gaze from Mulvey onwards. It analyses the manifestation of the female gaze in three films by female auteurs, The Nightingale (2018, Australia), Portrait of a Lady on Fire (2019, Portrait de la Jeune Fille en Feu, France) and First Cow (2020, USA), using as a method the formal and narrative analysis of looking relations. Based on this study, the female gaze is conceptualised as a female mode of address that, through feminist aesthetic strategies, critically engages with the structural and symbolic violence embedded in cinema that is produced by the patriarchal hegemony.
Keywords: female gaze, male gaze, Laura Mulvey, feminist film, symbolic violence
