Katastrofien videotaide Don DeLillon romaanissa Nolla kelviniä
DOI:
https://doi.org/10.23994/lk.148187Abstrakti
Yhdysvaltalaisen kirjailijan Don DeLillon (s. 1936) romaani Nolla kelviniä (2016) kuvaa nykymaailmaa, jossa ihmiskunta elää monenlaisten olemassa olevien ja tulevien katastrofien keskellä. Konvergenssi-nimisessä laitoksessa varakkaat hakeutuvat kryojäädytykseen samalla kun ilmastotuhot pahenevat ja Ukrainassa käynnistyy uusi sotilaallinen konflikti. Artikkeli käsittelee romaanin kerrontaan upotettuja montaasimaisia katastrofivideoita ja niiden kaunokirjallisia funktioita taideteoksen sanallisen kuvauksen, ekfrasiksen tutkimusperinteen, Sergei Eisensteinin elokuvateorian ja mediafenomenologisten näkökulmien valossa.
DeLillon 1970-luvulla alkanut tuotanto sisältää lukuisia taiteilijahahmoja, todellisten ja kuvitteellisten taideteosten kokemisen sekä taiteellisten prosessien kuvauksia. Nolla kelviniä -romaanissa päähenkilö oleilee laitoksessa, jossa erilaisia katastrofeja kuvaava installoitu videotaide on osa laitoksen monitaiteista kokonaisarkkitehtuuria.
Artikkelissa käsitellään sitä, millaisena romaanissa näyttäytyy audiovisuaalinen media kokemisen kohteena ja välineenä sekä millaista voi olla sodan ja muiden katastrofien katsojuus ja kokemuksellisuus, kun tämä tapahtuu audiovisuaalisen median kautta. Tähän liittyy myös kysymys siitä, miten ruumiillinen samastuminen voi audiovisuaalisen median yhteydessä tuoda esille eettisiä kysymyksiä. Audiovisuaalinen media näyttäytyy romaanissa edelleen voimakkaana keinona välittää katastrofeihin liittyvää inhimillistä ja ekologista kärsimystä, mutta katsojuus ei välttämättä johda aktiiviseen toimijuuteen.
Avainsanat: Don DeLillo, mediafenomenologia, videotaide, Sergei Eisenstein, katastrofi
Disasters and video art in Don DeLillo’s novel Zero K
American author Don DeLillo’s (b. 1936) novel Zero K (2016) depicts a modern world in which humanity lives in the midst of a wide variety of existing and future catastrophes. At an institution called Convergence, the wealthy seek cryofreezing, while climate damage worsens, and a new military conflict begins in Ukraine. The article discusses montage-like catastrophe videos embedded in the novel’s narrative and their literary functions in the light of research tradition of ekphrasis, the verbal description of the artwork, Sergei Eisenstein’s film theory, and media phenomenological perspectives.
DeLillo’s oeuvre, which began in the 1970s, includes numerous artist characters, descriptions of real and fictional works of art, and depictions of artistic processes. In the novel Zero K, the protagonist stays in an institution where installed video art depicting various disasters is part of the facility’s multidisciplinary architecture.
The article discusses how audiovisual media appears in the novel as an object and medium of experience, and what it can be like to watch and experience war and other catastrophes through audiovisual media. Embodied identification in the context of watching audiovisual media can also lead to larger ethical questions. Audiovisual media are still seen in the novel as a powerful means of conveying the human and ecological suffering associated with disasters, but in the novel viewership does not necessarily lead to active agency.
Keywords: Don DeLillo, media phenomenology, video art, Sergei Eisenstein, disaster
Tiedostolataukset
Julkaistu
Numero
Osasto
Lisenssi
Lähikuvan tekstiaineistoja koskee avoimen julkaisemisen lisenssi Creative Commons Attribution 4.0 International (CC BY 4.0). Tekijänoikeus säilyy kirjoittajalla siten, että sen alkuperäinen julkaisuoikeus on Lähikuva-lehdellä. Muut saavat käyttää, kopioida, välittää, levittää ja esittää tekijänoikeuksiin kuuluvaa teosta sekä sen pohjalta tehtyjä muokattuja versioita, jos he mainitsevat teoksen alkuperäisen tekijän ja artikkelin DOI-tunnuksen. Tieteellisiä tekstejä koskevat lisäksi normaalit tieteellisen lainaamisen käytännöt. Lisenssin ulkopuolelle on rajattu Lähikuvassa julkaistut kuvat, joiden kohdalla noudatetaan alkuperäisen teoksen käyttö- ja tekijänoikeuksia.
Lähikuva uses the Creative Commons Attribution 4.0 International License (CC BY 4.0) for texts published in the journal. The authors retail full copyright to their work during and after the publication, and Lähikuva retains the rights for original publication of the texts. Others may read, download, copy, distribute, print, and perform versions of the text without asking permission if they name the author and use DOI id as the reference. Normative practice of scholarly citation also pertains to all articles. The images published in the journal are outside the CC BY 4.0 licence. The use of images follow their original copyright licences.
