Alue- ja maaseutupoliittisten tukien kohdentuminen Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan keskuskaupunkien ja maaseutualueiden välillä
Avainsanat:
maaseutupolitiikka, aluepolitiikka, agglomeraatio, sosiaalisen tilinpidon matriisi, yleisen tasapainon malliAbstrakti
Artikkelissa tarkastellaan maaseutu- ja aluepolitiikoilla saavutettavien taloudellisten hyötyjen kasautumista maaseutualueille ja kaupunkikeskuksiin. Tutkimusmenetelminä ovat SAM-kerroinanalyysi ja yleisen tasapainon mallinnus. Etelä-Pohjanmaalla ruokaklusterin tärkeys korostui. Myös elintarvikkeiden vienti ja maataloussektorin kautta tulevat tuet olivat tärkeitä maakunnalle. Pohjois-Karjala puolestaan reagoi Etelä-Pohjanmaata voimakkaammin infrastruktuuri- ja turismipolitiikkoihin. Lisäpanostukset infrastruktuuriin hidastivat keskittymiskehitystä harvaanasutussa maakunnassa. Suurempi osuus saavutetuista hyödyistä kasautui kummassakin maakunnassa keskuskaupunkiin. Jos tavoitteeksi asetetaan koko maakunnan kehitys, keskuskaupungit voivat toimia maakuntien vetureina, koska ne kykenevät levittämään hyötyjä myös ympäröivälle maaseudulle. Kääntöpuolena on taloudellisen toimeliaisuuden kasautuminen keskuksiin. Maaseutualueiden tukemiseen sen sijaan tarvitaan tarkemmin kohdennettuja politiikkoja.Viittaaminen
Hyytiä, N. (2014). Alue- ja maaseutupoliittisten tukien kohdentuminen Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan keskuskaupunkien ja maaseutualueiden välillä . Maaseutututkimus, 22(3), 22–37. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/maaseutututkimus/article/view/144170