Tutkimuskirjallisuuden tarjoamia määritelmiä ja tulkintoja alueiden elinvoimasta sekä maaseudun elinvoimaisuustekijöistä
Avainsanat:
elinvoimaisuus, aluekehitys, aluetutkimus, maaseutuAbstrakti
Aluetutkimuksessa ja -politiikassa alueiden elinvoimalla usein viitataan alueiden talouden elinvoimaan tai taloudelliseen elinkelpoisuuteen. Suomessa elinvoiman käsitteellä on ollut vahva sidos kuntiin ja kuntatalouteen. Maaseutualueiden taloudellinen kasvu ja kilpailukyky on kuitenkin usein rajoittunutta, jolloin elinvoiman käsitteen käyttö ja tulkinta taloudellisen kasvun ja kilpailukyvyn kautta ei aina ole käytännön aluekehitystoimissa ongelmatonta. Elinvoiman käsite on taloudelliselta asemaltaan heikompien alueiden kehitystä käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa saanut laajempia sosiaalisia, ekonomisia, kulttuurisia ja ekologisia kytköksiä sisältäviä tulkintoja ja ulottuvuuksia, joissa painopiste yhä useammin on aluetaloutta ja elinkeinoelämää laajemmassa alueisiin sitoutuneessa potentiaalissa sekä koetussa ”laadussa” ja houkuttelevuudessa ihmiselämän ja -toiminnan ympäristönä. Tämä toisaalta monimutkaistaa käsitteen käyttöä, mutta voi toisaalta tarjota mahdollisuuden entistä laajemmalle perspektiiville alueiden vetovoimaisuuteen vaikuttavien paikkasidonnaisten tekijöiden säilyttämisen ja edistämisen suhteen käytännön aluekehitystoimissa.
