Bidrag

Riktlinjer för författare

Alla tekniset ohjeet – lisää eri kirjoituskategorioista (artikkeli, katsaus, puheenvuoro ym.) osastossa Tietoa julkaisusta

Ohjeiden noudattaminen tekee kirjoittajien ja toimituksen välisen yhteistyön sujuvaksi sekä edistää laadukasta akateemista julkaisemista.

KÄSIKIRJOITUS

• Maaseutututkimus-lehden käsikirjoitusten kieli on suomi, ruotsi tai englanti.
• Lehdessä julkaistaan tieteellisiä artikkeleita ja katsauksia sekä puheenvuoroja, arvioita ja muita tekstejä. Artikkelit ja katsaukset ovat vertaisarvioituja.
• Artikkelit ja katsaukset ovat pituudeltaan korkeintaan 50 000 merkkiä välilyönteineen.
• Puheenvuorot ovat pituudeltaan korkeintaan 30 000 merkkiä välilyönteineen.

Käsikirjoituksessa tulee olla kansilehti, jossa on

• kirjoituksen otsikko
• kirjoittajan tai kirjoittajien täydelliset yhteystiedot (osoite, sähköposti ja puhelin)
• kirjoittajan/kirjoittajien oppiarvot (FM, VTT), ammattinimike (tutkija, projektipäällikkö, professori, johtaja, taiteilija, tms.) ja toimipaikka (esim. yliopisto ja laitos)
• kirja-, näyttely- ja elokuva-arvioissa arvioinnin kohteena olevan teoksen tiedot (teoksen nimi, tuottaja tai julkaisija, julkaisupaikka ja -aika sekä laajuus)

Toimitus tarvitsee em. tiedot yhteydenpitoa, kirjoittajien esittelyä ja lehden kirjoittajan kappaleiden lähettämistä varten.

TIIVISTELMÄ JA ASIASANAT

 Artikkelikäsikirjoitukseen liitetään noin 100 sanan mittainen tiivistelmä (korkeintaan 1200 merkkiä välilyönteineen) sekä 4–5 asiasanaa, jotka tiivistävät työn keskeisen sisällön.

OTSIKOINTI

• Otsikoiden tulee olla lyhyitä ja selkeästi luvun sisältöä kuvaavia.
• Otsikot voi käsikirjoitusvaiheessa numeroida ja otsikkotasoja voi olla kaksi.
• Johdantolukua ei otsikoida.

TAULUKOT, KUVAT ja VALOKUVAT

• Mahdolliset taulukot ja kuvat (sisältää myös kaaviot) liitetään valmiiksi toivotuille paikoilleen tekstiin.
• Taulukoiden ja kuvien tulee olla tarkoituksenmukaisia ja selkeitä, ja väreinä voidaan käyttää harmaan sävyjä. Ne numeroidaan (Taulukko 2., Kuva 1.), nimetään ja sijoitetaan toivotuille paikoilleen tekstiin.
• Kuvat tulee tekstiin sijoitettujen kuvien lisäksi toimittaa erillisinä painokelpoisina kuvatiedostoina.
• Taulukon nimi sijoitetaan taulukon yläpuolelle, kuvan nimi alapuolelle.

Artikkelien ja katsausten yhteydessä julkaistaan myös valokuvia.

• Kuvamateriaalin tarjoajan vastuulla on selvittää kuvien julkaisu- ja tekijänoikeudet. Kuvan otsikkoon merkitään valokuvan ottaja tai muu kuvalähde.
• Valokuvat lähetetään tekstiin sijoitettujen kuvien lisäksi erillisinä painokelpoisina (resoluutio vähintään 300 dpi) kuvatiedostoina.

LÄHDEVIITTEIDEN MERKITSEMINEN TEKSTISSÄ

Tekstin sisällä lähdeviitteessä mainitaan nimi ja vuosi. Kirjoittajan sukunimen ja teoksen ilmestymisvuoden väliin ei kirjoiteta välimerkkiä. Jos viitteitä on useampia, ne erotetaan puolipisteellä ja järjestetään vanhimmasta uusimpaan.

• (Kuusinen 2002; Mäntynen 2003; Koivunen 2009).

Yhden kirjoittajan viite merkitään tekstin sisällä seuraavasti:

• Kuusinen (1994) osoitti, että – –
• Tutkimuksessa (Kuusinen 1994) on osoitettu, että – – .

Saman kirjoittajan eri teoksiin viitattaessa ne luetellaan aikajärjestyksessä alkaen vanhimmasta ja erotetaan toisistaan puolipisteellä

• (Pajunen 2003; 2004).

Saman vuoden julkaisut erotellaan pienin kirjaimin a, b, c jne.

• (Pajunen 2004a; 2004b).

Jos kirjoituksella on kaksi tekijää, molemmat mainitaan viitteessä. Tekstissä käytetään ja-sanaa, suluissa &-merkkiä:

• Pihlajainen ja Haapanen (2010) toteavat – –
• Tutkimuksen perusteella (Pihlajainen & Haapanen 2010) voidaan todeta –

Jos kirjoituksella on kolme tai useampia kirjoittajia viite lyhennetään ym., esim.

• (Tamminen ym. 2004)

Kun viittaus on selkeästi paikannettavissa, sivunumero tai -numerot merkitään pilkun jälkeen esim.:

• (Leppänen 2004, 200)

Jos samaa lähdettä käytetään edellisen viittauksen välittömässä läheisyydessä uudestaan, siihen viitataan lyhenteellä emt. (edellä mainittu teos). Jos lyhenteen yhteyteen merkitään sivunumero, niin sitä edeltää kaksoispiste.

• (emt.: 78)

Jos teoksen kirjoittajaa ei ole mainittu, viitataan ensisijaisesti teoksen nimeen. Mikäli sitäkään ei ole mainittu, viitataan julkaisijayhteisön nimeen ja sen puuttuessa sopivaan kuvailusanaan:

• koulujen määrä (Suomen tilastollinen vuosikirja 2000), (OECD 2009), (Käsikirjoitus 1943)

Jos alkuperäislähdettä ei ole saatavilla tekstiin merkitään näkyviin, kenen ajatuksista on kyse ja tekstiviitteeksi käytetty toissijainen lähde. Molemmat lähteet on mainittava lähdeluettelossa. Esimerkki tällaisesta tekstin sisäisestä viitteestä:

• Kuusinen (2004) on tutkinut näitä prosesseja (Mäntynen 2008, 98).

Hyvin vanhoihin teoksiin viitatessa käytetään suomennoksen tai käännöksen julkaisuvuotta, esimerkiksi

• Aristoteles (suom. 1931).

Jos teoksen alkuperäinen julkaisuvuosi on tiedossa, se merkitään viitteeseen seuraavasti:

• James (1890/1983) on todennut, että – –

Lähdeviitteissä käytetään hyvän asiasuomen mukaisia lyhenteitä. Lyhenteet määrittävät viittauksen luonnetta, esim.

• ks. = katso; vrt. = vertaa.

KIRJALLISUUS- JA LÄHDELUETTELON LAATIMINEN

Tekstissä viitattujen lähteiden tulee esiintyä täydellisinä kirjallisuus- ja lähdeluettelossa.

• Luettelo viitatusta kirjallisuudesta otsikoidaan sanalla Kirjallisuus.
• Luettelo viitatuista ja käytetyistä muista lähteistä otsikoidaan sanalla Lähteet.

Kirjallisuusluetteloon merkitään kirjoittajien sukunimi ja etunimen ensimmäinen kirjain. Ensimmäinen tekijä käännettynä (Sukunimi, etunimen ensimmäinen kirjain). Etunimikirjaimen ja vuosiluvun jälkeen tulee piste.

• Aaltonen, A. 2010.

Tekijät erotetaan toisistaan pilkulla ja kaksi viimeistä tekijää &-merkillä. Ensimmäisen kirjoittajan sukunimen ja etunimen väliin tulee pilkku ja välilyönti.

• Aaltonen, A., B. Berg & C. Cederberg 2010.

Toimittajat merkitään suomenkielisessä julkaisussa (toim.), muunkielisissä lähteissä alkuperäisteoksen mukaisesti, kuten esimerkiksi englanniksi, (Eds.). Suomentajat merkitään seuraavasti: Suom. etunimi sukunimi

Kokoomateoksessa julkaistu artikkeli ja sivunumerot merkitään seuraavasti:

• Kuusinen, T. 2010. Artikkelin nimi. Teoksessa Pilvinen, K. & S. Suhonen (toim.). Kirjantekijän opas. Otava, Helsinki. 27–41.

Kirjallisuuslähde, joka ei vielä ilmestynyt, mutta on hyväksytty julkaistavaksi, merkitään kirjallisuusluetteloon siten, että julkaisuvuoden tilalle sulkuihin sana ”painossa”.

Kustannustiedoissa mainitaan kustantajan nimi ja kustantajan kotipaikka, esim.

• Otava, Helsinki.

Artikkelista merkitään doi-tunniste aina, kun sellainen on, esim.

• Etuk, L. E. & A. Acock 2017. Toward a rural community vitality measurement practice. Community Development 48:1, 141–153. https://doi.org/10.1080/15575330.2016.1251480

Elektronisista ja muista lähteistä mainitaan nimi- ja julkaisijatietojen ohella tarkka Internet-osoite sekä päivämäärä, jolloin teksti on luettu, esim.:

• Suomen maaseutuverkosto. Saatavissa: http://www.maaseutu.fi/fi/index/maaseutuverkosto.html [Viitattu 10.9.2009.]

Kirjoittajan tulee tarkistaa linkkien toimivuus käsikirjoitusta viimeisteltäessä.

MUITA OHJEITA

• Yksittäisten tekstikappaleiden ei suositella olevan yli 12 rivin mittaisia.
• Numeroilla ilmaistujen lukujen yhteydessä käytetään prosenttimerkkiä. Luvun ja merkin väliin jätetään väli: 100 %.
• Desimaalit merkitään pilkulla.
• Lainausmerkit ovat samanlaiset lainauksen alussa ja lopussa ”– –”.
• Sitaatit haastatteluista ja pitkät lainaukset merkitään käsikirjoitukseen omiksi kappaleiksi, jotka erotetaan ennen ja jälkeen kappaletta olevilla tyhjillä riveillä. Sitaatti kirjoitetaan kursiivilla.
• Poisto ja lainauksen lyhennys merkitään kahdella ajatusviivalla – – (ei siis ellipsillä [...], kuten englannin kielessä).
• Vieraskieliset sanat (esim. kansainvälisessä tieteellisessä keskustelussa vakiintuneet käsitteet) kursivoidaan.
• Kauttaviivaa ei käytetä, jos se voidaan korvata esim. pilkulla tai sanalla "tai".
• Kirjojen nimet ja tyypittelyt kursivoidaan, leipätekstissä ei käytetä lihavointia.
• Typologisten tehokeinojen, kuten kursivoinnin ja lihavoinnin, käytössä pyritään säästeliäisyyteen, jotta ne eivät menettäisi tehoaan ja tekisi tekstistä visuaalisesti levotonta.
• Erityisesti pitkiä alaviitteitä pyritään välttämään

 KIITOKSET

Artikkelin lopussa, ennen lähdeluetteloa on mahdollista esittää kiitokset esim. tutkimuksen rahoittajille, tutkimusavustajille, ohjaajille, käsikirjoituksen arvioijille ja kommentoijille.

Näitä ohjeita noudattamalla säästyy työtä molemmin puolin. Maaseutututkimus-lehden toimitus toivoo hyvää yhteistyötä laadukkaiden kirjoituksen julkaisemisessa!