Neoendogeenisen maaseutupolitiikan ilmeneminen kylätoiminnassa
Abstract
Tarkastelemme suomalaisen maaseutupolitiikan nykyisen verkostomaisen toimintatavan suhdetta kylätoimintaan neoendogeenisen maaseudun kehittämisen teoreettisessa kehyksessä. Huomio kohdistuu ulkosyntyisten, eksogeenisten, ja sisäsyntyisten, endogeenisten, tekijöiden toisiinsa kietoutumiseen. Tarkasteluun nousevat välitysmekanismit eli instituutiot ja prosessit, joissa hyvin erilaiset toimijat hakevat kumppanuuksia ja pyrkivät yhteisiin strategisiin päämääriin maaseudun kehittämisessä. Tässä asetelmassa erityisen tärkeitä ovat paikallisten toimijoiden osallistuminen ja toiminta kumppanuuksissa. Tutkimusaineistona on valtakunnallinen Kylätoiminnan tila 2010 -kysely. Kylätoiminnan kytkeytyminen laajempiin maaseudun kehittämisohjelmiin ja julkiseen rahoitukseen on tarkoittanut sekä kyläsuunnittelun että hanketoiminnan korostumista. Analyysimme mukaan neoendogeenisen maaseutupolitiikan ideaali ei ainakaan kylätoimijoiden kokeman perusteella täysin toteudu. Hankkeita vierastetaan byrokraattisina. Välitysmekanismit ja -prosessit eivät toimi riittävän hyvin. Myös kuntien välittäjäroolia maaseutupolitiikan kokonaisuudessa olisi tarkasteltava uudelleen.Referera så här
Hyyryläinen, T., Katajamäki, H., Piispanen, S., & Rouhiainen, V. (2011). Neoendogeenisen maaseutupolitiikan ilmeneminen kylätoiminnassa. Maaseutututkimus, 19(2), 20–38. Hämtad från https://journal.fi/maaseutututkimus/article/view/144067