Islam idän kirkkojen kanonisessa kirjallisuudessa
Avainsanat:
kanonit, kanoninen oikeus, islam, idän kirkot, kristityt, muslimit, ortodoksisuusAbstrakti
Merkittävä osa kristikuntaa jäi islamilaisen yhteiskunnan alaisuuteen 630-luvulta lähtien, mutta 600‒1100-lukujen kanonisessa kirjallisuudessa islam ilmenee vain hajanaisesti. Asiaa käsiteltiin perusteellisemmin armenialaisessa sekä varsinkin itä- ja länsisyyrialaisissa traditioissa, jotka jäivät islamilaisen vallan alle suunnilleen kokonaisuudessaan. Ongelmaksi muodostui kristittyjen ja muslimien yhteiselämä, eritoten avioliittoon ja uskonnon vaihtamiseen liittyvät kysymykset. Yleisesti ottaen linjaa voi pitää tiukkana: islamilaisittain teurastetun lihan nauttiminenkin tuomittiin. Latinalaisessa ja varsinkin kreikankielisessä kanonisessa kirjallisuudessa viittauksia on vähemmän. Islamilaisen vallan alueella yhteiselo tapahtui islamilaisen lain ehdoilla ja kanoninen kirjallisuus saattoi vain reagoida islamin määrittelemään tilanteeseen; kristittyjen hallitsemilla alueilla taas muslimeita ei juuri elänyt, joten vastaavalle reagoinnille ei ollut tarvetta.
Islamista itsestään ei kanonisessa kirjallisuudessa esitetä arvioita, koska islamin ja kristinuskon syvällinen erilaisuus lähtökohtaisesti ymmärrettiin sanomattakin selväksi. Juutalaisia ja muslimeita ei pyritty rinnastamaan vaan näitä käsiteltiin eri tavalla ja eri kategorioina. Muuten muslimeita käsiteltiin kuin minkä tahansa ei-kristillisen uskonnon edustajia: he yhtäältä eivät saaneet osakseen teologis-diplomaattista kohteliaisuutta asemansa ja painoarvonsa takia, mutta toisaalta heitä ei myöskään demonisoitu kirkoille ja kristityille aiheutettujen vaikeuksien takia. Edes islamilaisen lain kuolemanrangaistus ei saanut kanonisteja muuttamaan perinteisiä kristillisiä linjauksia.
