MUSIIKIN MERKITYS KUULOVIKAISEN LAPSEN KUNTOUTUKSESSA
Abstract
Tässä artikkelissa esittelemme musiikin harrastamisen ja puhekielen
kehityksen yhtymäkohtia. Tuomme esille myös alustavia tuloksia omasta
seurantatutkimuksestamme, jossa tutkitaan puheen havaitsemista
sisäkorvaistutetta (SI) käyttävillä lapsilla suhteessa musiikilliseen
harrastuneisuuteen. Tärkeäksi havainnoksi nousi vanhempien laulamisen
merkitys kuulovikaiselle lapselle: mitä enemmän vanhemmat olivat laulaneet
sisäkorvaistutetta käyttävälle lapselle, sitä paremmin lapsi havaitsi sana- ja
lausepainon. Aikuisjohtoinen, aktiivinen musiikkitoiminta näyttää vaikuttavan
kuulohavaintotaitoja edistävästi. Alustava johtopäätöksemme on, että
laulamisen vaikutus perustuu sen taipumukseen herättää lapsen huomio sekä
laulujen toistuviin ja kuulovikaiselle lapselle helpommin havaittaviin sävel-,
voimakkuus- ja kestomuutoksiin. Tämä auttaa kuulovikaista lasta kiinnittämään
huomion puheen prosodisiin piirteisiin vaikuttaen todennäköisesti puhekielen
oppimiseen. Musiikkitoiminnan ja etenkin laulamisen pitäisikin kuulua
kuulovikaisen lapsen kuntoutukseen ja arkielämään.
Avainsanat: kuntoutus, laulaminen, musiikki, prosodia, puheen havaitseminen, sisäkorvaistute, kuulovika
Keywords: cochlear implant, hearing impairment, music, perception of speech, prosody,
rehabilitation, singing
