SVENSKAN I HELSINGFORS UR TALARNAS PERSPEKTIV
Abstract
Tässä artikkelissa tarkastelen, millaisia käsityksiä ruotsinkielisillä Helsingin seudulla asuvilla henkilöillä on omasta kielestään alueellisena varieteettina. Tutkimus edustaa kansandialektologiaa, jossa lähtökohtana on, että tavallisten kielenkäyttäjien, ei-kielitieteilijöiden, näkemykset kielen variaatiosta ovat lingvisteille arvokasta tietoa. Tutkimuksessa sovellan laadullista lähestymistapaa käyttämällä mentaalikarttamenetelmää yhdistettynä haastatteluun.
Aineistosta käy ilmi, etteivät informantit aina kokeneet omaa kieltään yhtenäisenä alueellisena varieteettina. Tiettyjä kielen piirteitä yhdistettiin ensisijaisesti erilaisiin sosiaalisiin merkityksiin. Tulosten perusteella voi päätellä, että ihmisillä on yleensä melko monimuotoinen kuva kielen vaihtelusta. Tämä puoltaa eri menetelmien yhdistämistä, kun halutaan saada syvällisempää tietoa ja ymmärrystä siitä, miten ihmiset kokevat kielen vaihtelun ja millaisia merkityksiä he antavat sille.
Avainsanat: Helsingin ruotsi, kansandialektologia, kielen vaihtelu, kielikäsitykset, mentaaliset murrekartat
Keywords: Helsinki-Swedish, language variation, mental maps, perceptual dialectology,speech perception
