SUOMENKIELISENÄ BRYSSELISSÄ - VARHAISNUORTEN KIELELLINEN IDENTITEETTI
Abstract
Artikkelini perustuu yhdeksän 12–14-vuotiaan brysselinsuomalaisen nuoren teemahaastatteluun. Nuoret olivat muuttaneet Belgiaan varhaislapsuudessaan 1–3 vuoden iässä ja tulivat suomenkielisistä perheistä. Olin kiinnostunut siitä, miten nuoret hahmottivat suomalaisuuttaan ja suomenkielistä identiteettiään sekä siitä, miten he kuvasivat kielitaitoaan. Analysoin myös haastattelemieni nuorten koulukulttuuria. Tutkimuksessani näen kielellisen identiteetin ajassa ja paikassa kielellisesti rakentuvaksi ilmiöksi, joka sellaisenaan on muuttuvainen. Pyrin huomioimaan, että haastattelutilanne osaltaan vaikutti nuorten suomalaisuudelle ja kielitaidolleen antamiin merkityksiin. Huolimatta siitä, että nuoret olivat asuneet lähes koko ikänsä ulkomailla, he kuvasivat itseään suomalaisina ja suomenkielisinä. Nuoret kertoivat kuuluvansa kahteen maahan. Tämä kokemus kahdessa maassa elämisestä oli nuorille olennainen ja luonteva osa elämää, johon ei liittynyt arvottavia määreitä kumpaakaan elinpiiriä kohtaan. Nuoret näkivät itsensä yksikielisinä, eikä heillä ollut erityistä tietoisuutta vieraiden kielten taidostaan. Tämä johtui osin siitä, että he ymmärsivät kaksikielisyyden koskevan vain lapsia, jotka ovat varttuneet kaksikielisissä kodeissa.
Avainsanat: kieli-identiteetti, monikulttuurisuus, ulkosuomalaisuus
Keywords: Finns abroad, language identity, multicultural
